Kengurun jäljillä

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan...

2010-07-03T07:43:01+03:00

Aika jattaa haikeat hyvastit Australialle ja palata takaisin omiensa pariin rakkaille kotiseuduille Pohjois-Karjalaan. Kivahan se on jo valilla tulla Suomessaki kaymaan.. Mut melko varma kyl oon, et tanne on joku paiva palattava takaisin. Aika on mennyt niin nopeasti, ettei uskoisikaan et taalla on tullu vietettya jo puoli vuotta. Tassa vaiheessa, ku miettii aikaa taaksepain, mita kaikkee talla reissulla on tullu koettua ja mita kaikkee on tullu nahtya, ni onhan taa ollu kyl melkonen reissu. Mut hengissa on selvitty - I survived Australia .

Mut viela viimesia kuulumisia farmiajoiltani. On ollut aivan mahtava viettaa taa kolme kuukautta taalla elainten parissa. Voin vaan kuvitella millasia vierotusoireita mulle tulee, ku nyt ei pystykkaan enaa viettamaan aikaansa hevosia hoidellen. Ne on ollu osa mun jokaista paivaa, aamusta iltaan on saanu nauttia niiden lasnaolosta. Taytyy varmaan ruveta katselemaan omaa hevosta.. Alkuun elama taalla oli hieman haasteellisempaa, johtuen osittain kielimuurista ja osittain ehka myos kokemattomudestani hevosten parissa. Onhan niitten kanssa tullut touhuttua joskus nuorempana, muttei liiemmin nyt lahiaikoina. Ja se nyt on vaha eri asia kayda jollain ratsastunnilla kerran kaks viikossa, ku et asuu ymparivuorokauden kolmen kuukauden ajan kaytannossa hevosten keskella. Mut nyt varmuus noiden upeiden elainten parissa on lisaantynyt ja niiden sielunelama tullut tutummaksi. Sen lisaksi, etta olen saanut harjoittaa englannin kielitaitoani viimeiset puolivuotta, on myos englanti aussiaksentelilla tullut tutuksi naiden viimeisten kuukausien myota. Alkuun se tuotti vahan ongelmia.. Mut nyt kanssakayminen on ollut paljon helpompaa, ottaahan se aikansa ku kielitaito karttuu. Taa on kyl ollu paras mahdollinen tapa oppia kielta ja paikallisten elamantyylia, olla itse osana aussi perhetta.

Siita huolimatta, etta aika alkaa kaymaan vahiin on toitakin viela tullut tehtya. Yks paiva purettiin naapurin hevostilalla sellaset 500 heinapaalia rekan lavalta (Eika tietenkaan sattunu hanskoja olemaan sillo mukana..) Siina oli kylla hommaa, vaikka toissa olikin useampi tyomies, mina ainoana naispuolisena. Yks ilta oltiin ruokkimassa hevosia perinteiseen tapaan monkijan ja trailerin avulla. Yhesta ruokasakista kompi esiin sellanen mun nyrkin kokonen hamahakki. Ei nayttany yhtaan kivalta otukselta! Ensimmainen ajatus oli tietysti, et se on myrkyllinen ja nappasin perheen 3,5 wee Jack-pojjan ja pikku Doriksen trailerista syliini. Vasta tallilla se kompi uudelleen ulos sakista ja isanta nisti sen. Naurovat vaan mulle, et ma taisin saikahtaa enemman, mita Jack. Et toihan oli pieni hamahakki ja tuskin ees kovin vaarallinen. Isoimmat on kuulemma leipalautasen kokosia ja niita pidetaan vahaniinku lemmikkeina, ku ne syo muut hamahakit.. Voi hyva paiva. Nyt noi aamu- ja iltaruokinnat vasta kaykin ihan jo tyosta, ku talon monkijaki otti ja hajos. Ihan entisajan tyyliin on hepat ruokittu viime paivina. Musta alkaa jo tuntumaan, et onkohan mulla osuutta asiaan, ku taalla kaikki hajoo just nyt..

Yks paiva haettiin iiisolta laitumelta pari hevosta takas tanne tallille. Siel asustelee kymmenen hevosen lauma ja yks iso sonni. Helpommin sanottu ku tehty, hakea siita joukosta muutama tietty hevonen. Lievasti sanottuna se sonni oli aika paallekayvaa sorttia.. Ja niitakin hevosia sai ihan tosissaan varoa, ku meinasivat pillastua iha kunnolla. Eivat tykanneet, et kaverit viedaan pois laitumelta. Olihan siella kenguruitakin, sellaset 12 kipaletta. Loikkivat puiden alle piiloon. Bojoing-bojoing.

Yks toinen paiva vietettiin Jackin kanssa Sea Worldissa tuolla rannikolla, pitihan sita paasta jaakarhua morjestamaan. Ihan mahtavan show'n veti suloiset merileijonat ja delfiinit. Sai silitella rauskuja, ihailla vauvadelfiineja - ja haitakin, mut niita katteli mieluummin vaan lasin lapi. Ihan paras tais kuitenkin olla se Jet Ski vuoristorata, tulihan siina kaytya useamman kerran. Ai niin ja jalleen kerran ma en maksanu reissusta yhtaan mitaan! Jackin mielesta parasta oli silitella rauskuja ja istua karusellin kyydissa. Varmasti paiva pojan mieleen! Yks paiva, ku Jack tuli hoidosta kotiin, kysyi multa ihan ekaks: "Ootko jo ruokkinu hepat?" Vastasin, et en oo, voi sita riemun maaraa ja hymya mika pojan kasvoilla loisti, ku ties et kohta paasee taas juoksemaan mun kanssa. Kysyi viel, et "odotitko sina minua?" Kylla, kylla mina odotin Jack! Tanaan Jack toi mulle simpukankuoria rannalta, voin sit laittaa ne kuulemma mun huoneeseen koristeeksi Suomessa. Kylla ikava jaa tuota pienta ihmista..

Kaikki alkaa pian olla valmista kotiinpaluulle. On tullut tehtya tuliaisostoksia ihan urakalla. Jackin komentti mun ostoskassiroykkiosta oli, et mitenka ma ajattelin vieda noi kaikki Suomeen?? Itseasiassa en tiia itekkaan. Aika tiukkaa tekee! Ai niin, ja ei palele jalkoja ens talvena, ku sain vihdoin ja viimein hankittua itelle UGG-bootsit. Kieltamatta kylla alkaa jo jannittamaan paluu takaisin kotimaisemiin. Eihan siihen oo enaa, kuin kolme yota.. Pitka kotimatka viela edessa, taytyy jo henkisesti ruveta valmistautumaan 1,5 vrk:n paluumatkaan. Mut nyt takas aurinkoon!!

See ya soon

Taalta sita tullaan

Koiruuksia lempipuuhissaan:

Chili

Doris

Missy

Hemi nautiskelee auringosta

Paasin kaymaan yks paiva paikallisen rhode kasvattajan luona. Sain paijjailla viisviikkosia rhodepentuja ja tutustua paikallisiin leijonanmetsastajiin ihan livena.

Paiva Sea Worldissa:

Merirosvolaiva

Jaa-nalle oli vaha surullinen, ei kovin kuvauksellisella paalla tanaan. Velipoika oli lahteny tyttokaverin luo Alaskaan..

Jack ja meritahdet

Jack ja iso pulu

I'm gonna miss you big fellow

Viimeista viedaan...

2010-06-01T07:13:01+03:00

Niin ne paivat vaan kuluu ja kuukaudet vaihtuu... Talla hetkella paiva siella koto Suomessa on pidempi mita taalla, pimea tulee jo hyvissa ajoin iltapaivalla ja lampotila laskee paivan lukemista huomattavasti. Paivat ovat kuitenkin lampimia,joskus jopa kuumia, nyt pystyy kuitenkin jo tekemaan toita koko paivan pitkat housut jalassa. Alkuun en voinut kuvitellakaan, miten nama ihmiset pystyy olemaan toissa farkut jalassa sellasilla helteilla. Mut siihen kuulemma tottuu ja niinkai siina sit kay.. Aurinkorasvaa ei muista enaa laittaa, ku hyvin harvoin, siks taalla ihmisten iho nayttaakin ikaistaan vanhemmalta. Aurinko vanhentaa!! Sain ma tas viikonloppuna hyvan muistutuksen siita, miten vaarallinen toi aurinko oikeesti taalla on. Oli sateinen paiva, ku lahettiin laukkakisoihin. Sita vetta tuli ihan huolella, ni aattelin et en tarvii aurinkolaseja. Koko paiva siella kisoissa vierahti ja kyllahan se aurinko paisto sinakin sateisena paivana. Illalla olikin sit ihan jarkyttava paansarky, oksettava olo, huimas, pyorrytti, niskoja kivisti, eika ruokakaan oikeen maistunu ja sita kesti seuraavat kaks paivaa!! Kylla muistaa tasta lahtien kantaa aurinkolaseja mukanaan, oli keli mika hyvansa.

Mitas tanne.. No eipa ihmeempia, samaa rataa mennaan - farmielamaa viettaen. Kisoissa kaydaan melkeen pari kertaa viikossa. Viimesin kisa oli taalla meilla Beauyssa, ihan kotikisa. Mut menestys ei sina paivana paata huimannut. Ennen starttia hevoset lammitellaan radalla, jonka jalkeen ne siirtyvat lahtoportille kisaa varten. Lady heppa paatti lammitella ihan ittekseen ilman jockeyta, juoksi ihan koko kierroksen - mutta vaaraan suuntaan, vaan takuulla tuli ekana maaliin.. Siel oli kaiuttimet peitetty sateen vuoksi muovipussilla, jonka rapisevaa aanta Lady sit saikahti, hyppas sivuloikan ja pudotti jockeyn selastaan. Onneks jockey selvis pudotuksesta ehjinnahoin! Lady ei oikein mielellaan antanu ottaa itteaan kiinni ja aikansa siina menikin ennen ku kisat saatiin alkuun. Arvatenkin hepo ei saanut enaa kisaansa juosta, vaan se pudotettiin kisasta pois. Ai niin ja yhet kisat Moe juoksi Casinossa, hauska paikannimi vai mita. Aivan mieleton loppukiri, mutta pienesta jai kiinni talla kertaa, ettei voitto osunu kohdalle.

Eilen jouduttiin reissaamaan vahan ikavammissa merkeissa, Moe piti palauttaa takaisin omistajillensa. Vietiin Moe New South Walesin rajalle suihkutettavaks jonkinsortin loisia vastaan, toi pitaa teha aina, ku hevonen muuttaa taalta Queenslandista New South Walesiin. Moe on ollut taalla vimeisen 1,5 vuoden ajan, niin voin vaan kuvitella miten pahalta tuntui tosta isannasta luopua siita, ku mustakin se oli jo niin vaikeeta.. Moe tais olla isannan suosikki. No kuitenkin paluumatkalla autosta rupes nousemaan tummaa savua, pysahdyttiin tien viereen. Joku aika sitten vaihdettiin rengas hevostraileriin melkeen samalla kohtaa tienposkessa. Ihmiset on taalla kylla tosi ystavallisia. Sillonki oli jo aika pimeeta ni tyypit tuli nayttamaan valoa meille, et nakee vaihtaa renkaan. No talla kertaa ei auttanu, ku tilata hinausauto. Siina kyytia korjaamolle odotellessamme, tuli naapurin mies kysymaan tarvitaanko apua. Mies oli ratsastuslenkilla hevosensa kanssa, hevosella oli vaan paitset ja siina se isanta rupatteli meidan kans tien poskessa, hevosen syodessa ruohoa. Ja sen hinausauton kuljettaja, se se vasta hauska veikko olikin. Ihan mieleton hopottaja.. (Taalla ei edelleenkaan oo kaytossa suomen aakkosia, koittakaa ymmartaa..) No savu tuli moottorista ja tilalle ois nyt vaihdettava uusi. Ja sehan ei tule olemaan mikaan halpa juttu! Harmittaa kylla, vaikkei mun auto ookkaan kyseessa... Ruvetaan kuulemma hoitamaan kauppareissut tasta lahtien traktorilla niin tai miks ei vaikka hevosilla.

Pitaa muistaa tassa mainita, etta pikkuveljen lahettama kuva lumisesta Suomesta paas jaakaapin oveen. Ai niin ja kisukin on pikku hiljaa ruvennut oppimaan talon tavoille, se pyydysti todistetusti eilen ekan rotan. Rottia onkin nykyaan huomattavasti vahemman, muttei kyllakaan Hemin ansiosta, vaan ilmakivaarin. Naapurissa hairikoivat pulutkin joutuivat kokemaan saman kohtalon.. Huomasin tossa, et mulla ei taida enaa olla ku sellanen kuukausi kotiinpaluuseen. Onhan se kieltamatta vahan janna palata puolen vuoden jalkeen takas kotimaisemiin.. Oon nayttany videoita Suomesta youtubesta naille paikallisille ja kyllahan ne maisemat siella meilla on niin erilaiset, ettei sita tieda vaik joku joskus innostuski tulemaan vuorostaan sinne pain maailmaa kylailemaan. Ainaki taa perheen pikkupoika innostu kovasti ja sanoi tulevansa Suomeen, kunhan ensin vahan kasvaa! Hevosten iltaruokinnat alkaa kaymaan jo ihan kuntoilusta. Aina ku Jack on mukana, ni me juostaan yhessa koko matka ja isanta ajelee monkijalla perassa. Hyotyliikuntaa on muutenkin tullu harrastettua, siina tulee ihan huomaamatta hiki, ku kantelee tovin heinapaaleja..

Sinne se Moe oli jatettava

Melkoinen lasti..

Missy

Aika kuluu kuin siivilla...

2010-05-13T07:30:01+03:00

No niinhan siina sitten paas kaymaan, et pari viikkoa vaha venahti Eli edelleenkin ma tyoskentelen taalla farmilla hoidellen hevosia ja nautiskellen maaseudun rauhasta.. Toita riittas vaikka pidemmaksiki aikaa, saa naha osaako taalta lahtea ollenkaan pois, ennen ku paluu Suomeen koittaa. Ma oon aina viihtyny maalla paremmin!! Jokainen paiva on ollut erilainen.. Hevosia tulee ja menee, on laukkakisoja, on huutokauppoja.. Hommia mulle on riittany, kuulemma mun ansiosta taalla joka paikka kiiltaa Onhan tassa tullu urakoituaki! On puunattu ja kiillotettu suitset ja satulat, puhistettu karsinat perusteellisesti, laitumet on sliipattu ja talli siivottu hamahakin seiteista. Hevostraileri kiiltaa samoin ku talon maasturiki. Yks paiva tuli trimmattua koiriaki ja kirput on saaneet kyytia. Ja valilla oon leikkiny maalariaki. Tanaan oon puunannu Gath heppavanhusta, se on elelly viimeset pari vuotta paaasiassa pelkastaan laitumella, ni pesu oli melkonen urakka.. Tyotarjouksia satelee myos naapuri tiloilta, oisko halukkaita tulijoita hevoshommiin?

Haettiin muutama viikko sitten tilalle uus asukaski, Hemi kisu. Reilu 3 -vuotias leikattu poikakissa, joka on elany elamansa sisakissana. Lieva jarkytyshan siita pojalle aiheutu, ku tanne joutu. Ja heti kiikutettiin tallille asumaan, rottajahdiksi. Alkujarkytyksesta ku selvittiin, ni nyt alkaa tuleen jo paremmin juttuun muiden nelijalkasten kanssa ja on pikkuhiljaa tottunu uuteen elemantyyliinsa tallikissana. Ensimmaisen viikon aikana Hemi raukka vietti sellaset nelja vuorokautta yhden metalliparrun alle ankeytyneena, josta se piti vesisuihkun avulla pakottaa tulemaan esille. Onneks yks talon koirista huomas, et Hemi lymyilee siella alla. Mut nyt elama taas hymyilee ja Hemi voi paksusti!!

Huomaa pikkuhiljaa, etta taalla tosiaan on talvi tulossa. Illat on olleet viileita, vaikkakaan ei viela ole tarvinnut toppatakkia kaivaa esille. Mut paivalla viela tarkenee, mittari nousee 25-30 asteeseen aurinkoisina paivina. Sateisina paivina (joita on todella harvoin) saattaa mittari nayttaa jopa 20 astetta. Mut joka tapauksessa taitaa taalla taa talvi olla lampimampi mita Suomessa

Mut pidemmitta puheitta nauttikaa kuvasadosta...

P.S. Kaks kuukautta kotiinpaluuseen...

Minnie nautiskelee taivaan ainoan pilvenhattaran tuomasta varjosta

Hemi kisu

Naita taalla riitaa!!

Paikallisten tyyli kuljettaa koiraa...

Paiva meren rannassa

Kenguru perhe

Oliks asiaa??

Moen voittojuoksu!!

Muutamia maisema kuvia...

Ja sitten hevosia...

Kuka ei kuulu joukkoon??

Ruoka-aika...

Tallipihan uusin tulokas, nuori ori poika..

Mii laik

Old MacDonald had a farm...

2010-04-12T13:11:01+03:00

Matka Cairnsista jatkui kohti uusia seikkailuja. Vuorossa olikin sitten tyolaisen raskas arki Palasin Cairnsista noin 2000 km kohti etelaa, takas Gold Coastille. Tulomatka lentaen oli huomattavasti lyhyempi, ku menomatka tonne pohjoseen..

Hyvaa tuuria kai, mut tormasin tas pari kuukautta sitten yhteen hevosmieheen, joka hetken siina jutustellessamme antoi kaynti korttinsa ja sanoin, et jos sulla joskus rahat loppuu ja haluisit tienata tallitoissa ni soittele.. No ma soitin sille tos pari viikkoa sitten ja niin se vaan piti sanansa. Eli ma sain toita!! Sovittiin nyt aluks parin viikon tyopestista, mut todennakoisesti toita riittaa pidemmaksiki aikaa. Ja taalla ma nyt sit oon viettamassa farmielamaa Beaudesertissa!! Beaudesert on pikkunen paikkakunta noin tunnin ajomatkan paassa Brisbanesta, aikalailla Juuan kokonen paikka. Taa on sellanen suhteellisen pieni hevostila, noin 20 hevosta tassa kotosalla ja saman verran muualla. Hepot on laukkaratsuja, eli osa aika tulista sakkia.. Perheeseen kuuluvat myos kolme suloista koiraa: australiankarjakoira Chili, jackrusselinterrieri Missy ja sileakarvainen kettuterrieri Doris. Lisaksi pihalta loytyy muutamia kanoja. Seka aidan takaa paljon naapurin lehmia, joita koirat kayvat aina hatistelemasas, jos tulevat liian lahelle aitaa. Ma saan asustella taalla tan perheen luona, elaa kuin kotonani.. Hoidella elaimia, ratsastella, nauttia maalaiselamasta.. Ai niin kyl ma teen taalla toitaki niitan traktorilla peltoja, ajelen monkkarilla ruokkimassa hevosia ja sen sellaista. Ensimmaista kertaa elammassani ajoin taalla traktorilla ja nyt se kay jo ku tanssi!! No kyl ma siivoilen myos karsinoita, pesen ja puunaan hepoja. Mut todella nautin tekemastani!! Ei tata ehka voi tyoksi kutsua.. Sen lisaks et ma saan tasta viela palkkaa, ma saan asustella ja syoda ilmatteeks. Helppoa ku heinanteko! Ei tarvii stressata et mihinka pain sita huomenna suunnistais tai miten kauan riittaa rahat. Tavarat on saanu levitella niin kuin kotonaan, netti on ilmaseks kaytossa (ja silti ma en oo saanu tata aiemmin paivittettya..mut minkas teet ku taal on niiin mukavaa..).

Taa on ollu kyl ihan paras mahdollinen tapa tutustua australialaiseen elamantapaan. Olla ite osana sita!! Ollaan kayty hevoshuutokaupoilla, kolme pollea vietiin myyntiin ja yks tuotiin tilalle.. Laukkakisoissa, joissa ei silla kertaa kyl kauheesti menestysta niitetty, mut kokemuksena unohtumaton!! Woody ja Moe tekivat parhaansa, mut se ei silla kertaa riittanyt. Siella ma taluttelin iisoooo, upeeta laukkaratsua niin ku vanhatekija!! No oli mulla ehka valilla vaha sellanen olo, et kuka ei kuulu joukkoon??! Kerasin muutamia katseita.. Mut en ma oo ennenkaan miettiny et mita muut miettii Ai niin ja ton samasen hevosen selassaki ma oon kayny, Woody on sen verran iisimpi tapaus, vaikka siel kisapaikalla se ei sita kylla ollu.. On lyoty vetoa, paikallisissa V75 kapakoissa. Kayty kattomassa paikallista yoelamaa kunnon Cowboy saluunoissa, missa musiikkia soitetaan jukeboksilta ja kaikki on sonnustautunu lankkarihattuun ja bootseihin. Nautittu rodeo ja karjanpaimennus naytoksissa.. Lisaks ma saan seurata lahelta miten nuoria hevosia koulutetaan satulankayttoon yms. (taa talon isanta on tosi taitava hevosten kasittelyssa!), miten laukkaratsuja treenataan parhaaseen mahdolliseen lihaskuntoon. Miten australiankarjakoirat toteuttaa luonnollista paimennusviettiaan karjan kanssa, ihan mahtavan nakoista touhua!! Oon kylla niin nauttinu olostani taalla! Sanotaan nyt vaikka niin, et ma oisin valmis vaikka jaamaan tanne asumaan..

Ja sori, ku ma en oo tyontouhussa muistanu ottaa kameraa mukaan tarpeeks usein, mut tassa muutamia otoksia. Taytynee laittaa lisaa piakkoin...

P.S. Ette arvakkaan miten hyvvaa oli Fazerin sininen pitkasta aikaa!! Kiitos siita pikkusiskolle

Paikallinen hevosmies hevosineen

Mun tyopartneri John. Toi kattoikkuna on hyva, ku saa samalla katsattyy brunaa

Nakymat takapihalle..

Koiruudet

Woody

Naapurin kisut..

Taaki on oikeestaan naapuritilan hepoja..

Lehmia..

Lisaa lehmia...

Mulla on nakojaan enemman kuvia lehmista, ku hevosista..

Takapihan kotkottaja

Kolme pienta elefanttia marssi nain...

2010-04-04T15:03:01+03:00

Viimenenki paiva sit vaistamatta koitti, mun toiveista piittaamatta Kone kohti Suomea oli valmiina lahtoon ja kavereiden piti lahtea, ku ma jain viel tanne nauttimaan lammosta..

Meian roadtrip paattyi Cairnsiin. Kolme kuukautta meni ihan uskomattoman nopeesti! Ei sita valttamatta uskos, mut mehan nahtiin ekan kerran tyyliin joku pari viikkoa ennen lahtoa tanne Aussilaan. Ja se oli menoa saman tien. Ihme miten hyvin me tultiin juttuun heti alusta lahtien. Niinku oltas tunnettu tyyliin naperoista asti! Joku kysy multa joskus, et millasta on matkustaa pariskunnan kans.. mut ma en ois voinu parempaa seuraa toivookkaan. Pariskunta on siita hyva, ku kummanki kans voi teha eri asioita, ma oon ehka aina ollu vaha sellanen poikatytto.. Meilla oli aina vaha omat jutut, niita inside juttuja tiiattehan Vaha valii toinen toisiaan yllyttamassa ja testaamassa. Et uskalla kiiveta tonne.. Hyppaa saensin.. Eiku sa.. Valilla oli taas niin kiva kayda shoppailemassa tai tanssimassa tyttoporukalla. Istua henkilokohtaisen kampaajan kasittelyssa tai vaan hopotella niita tyttojen juttuja.

Nyt ku jalkeen pain miettii tata meidan reissua, ni voi kyl sanoo et aika ollaan kaytetty erittain tehokkaasti! Paikoillaan ei kyl paljoa olla oltu.. On ollu aika tapahtumarikas reissu! Ja oikeestaan reissulta ei ois voinu enempaa odottaakaan! Onneks ma sain nauttia tasta kaikesta teidan kanssa, vaikka aina ei oo ollukkaan ihan yhta kivvaa ni silti kaikesta selvittin yhdessa! Kiitos viela kerran ja nahdaan pian sit siel Suomen kamaralla..

Me kaikki yhdessa

Muistoja Cairnsista...

2010-04-04T14:32:01+03:00

Sykloni Ului ei onneks sattunu meidan kohdalle, mut toi kylla tullessaan vesisateita ihan riittamiin. Kaverit sai nauttia viimeiset Australia paivansa vesisateessa.. Ei hyva juttu! Mut vesisadehan ei meita oo ennenkaan piatelly. Cairnsissa ois tekemista vaik kuin, jos vaan ois rahhaa.

Vika viikko ennen kavereitten kotiinpaluuta vietettiin extreme tunnelmissa. Ekaks oli luvassa syvanmeren sukellusta Great Barrier Reefilla! Pitka aikanen haave oli vihdoin ja viimein toteutumassa.. Maailman suurin koralliriutta, joka nakyy avaruuteen asti. Cairnsista jarjestetaan paivittain paattiretkia tonne riutalle, ja oikeestaan meidan tartti vaan valita niista kaikista matkan jarjestajista se paras.. Ja paras me kyl ehottomasti loydetiinkin! Ainut 100 % australialaisten pyorittamana yritys. Jos joku tosta riutasta jotain tietaa, ni paikalliset on ehottomati parhaita neuvomaan ja opastamaan. Se oli sellanen pieni yritys, ja siita johtuen opetus pienemmalla porukalla oli yksilollisempaa ja siita jai ehottomasti enemman kateen. Aamu alotettiin aikasin, kyyti lahti pihasta puol kasilta. Satamasta seilattiin pyoreesti sellanen tunti riutalle. Matkalla nautittiin aamupalasta aalloilla. Kateltiin ohikiitavia delfiineja ja upeita maisemia. Kuunneltiin opastusta, kuinka matkan aikana tulee toimia.. Hatatilanteessa laiva taytyy jattaa, poistumisreitteja laivasta on useita, laidan yli vaan ja mereen. Mut muistakaa pitaa aurinkolaseistanne kiinni! Jos huomaatte jonku jaavan laivasta, alkaa pitako sita omana tietonanne.. Onks paikalla ketaan britteja? Sitten puhutaankin aurinkorasvan kaytosta.. Kylla sai nauraa ihan kippurassa!! Riutalla oltiin hyvissa ajoin. Ekaks oli aikaa snorklailla omaan tahtiin. Markapuvut niskaan ja menoks. Se merenpinnan alla oleva naky oli niin uskomaton. Snorkkelilla ei viel kovin syvalle paase, mut jo ihan pinnan alla paas nakemaan uskomattoman kalojen ja korallien varikirjon! Sit oli vuorossa laitesukellus. Intro sukellus tehtiin ohjaajan valvovan silman alla, harjoiteltiin laitteiden kayttoa ja totuteltiin paineen tuntuun sun muuhun. Se oli mun ihan eka kerta, ja ei ois kyl voinu parempaa alotuspaikkaa talle harrastukselle toivoa. Kaytiin syvimmillaan 9 metrissa, syvyysmittarista pysty ite seuraamaan missa mennaan, kuin pitkaks aikaa happi riittaa.. Ihan sanoinkuvailemattoman siisti tunne menna siel meren pohjassa! Nahtiin ihan uskomattoman paljon yhden sukelluksen aikana, haita, merikilpareita, niin ja se Nemokin loytyi! Saman reissun aikana oli viela mahdollisuus tehda toinenki sukelluskerta. Ma en todellakaan voinu jattaa sita mahdollisuutta kayttamatta, vaikka se tietysti maksoi vaha lisaa. Mut hei ei valttamatta ihan heti tuu toista mahollisuutta Tokalla kertaa kaytiin viela vahan syvemmalla, tais olla syvimmillaan reilu 12 metria mittarissa. Sukelluksen kesto oli joku kolme varttia. Siina kerkes jo ihan kunnolla nauttia merenalaisesta elamasta.. Ne korallit tuntu niin jannalta, niin ja miten siisti oli syottaa merilevaa kilpparille tai koskee sen kilpee. Mulla on muuten uus uraki jo paatettyna, musta tulee isona nimittain syvanmerensukeltaja Oli nimittain niin hieno kokemus, ettei ihan heti tuu unohtumaan! Taas on vaha lisaa muisteltavaa sinne vanhainkodin kiikkustuoliin..

Meren pinnan alta olikin hyva lahtea vahan ylailmoihin. Seuraavaks oli nimittain luvassa benji-hyppy kuuluisassa AJ Hackett Smithfield towerissa Cairnsissa. Viela aamulla lahtiessa hyppypaikalle, ma en ihan ollu paattany et teenko hyppya vai en.. Taalla benji-hypyn tekeminen nimittain maksaa huomattavasti enemman, ku esim. Ugandassa, missa tein sen ekan kerran. Mietinnassa oli siis, et riittaako mulla rahat moiseen humputukseen Mut hyppypaikalle ku mentiin, ni ei ollu enaa epailystakaan! Kylla ne rahat aina jostain loytyy.. Hyppy sinansa ois ollu viel ihan suht edullinen, mutku tanne asti lahtee hyppaamaan, ni en kai ma voinu jattaa ottamatta valokuvia ja dvd:ta omasta hypysta. Ja niin sita taas kiivettiin korkeuksiin, tarkoituksena tulla koyden varassa alas.. Sielta ylhaalta naky tosi kauas merelle asti, maisemat oli ihan mielettomat! Matkaa alas oli 50 metria, helpompi se on tulla koyden varassa alas, ku kiiveta rappusia. Varsinkin sadekelilla on turvallisempaa hypata benji, ku kivuta rappuset Valjaat ylle ja koysi nilkkoihin kiinni. Ja niin sita taas seisottiin siina laiturin nokassa, varpaat tyhjan paalla. Viisi, nelja, kolme, kaks, yks...hyppy!!! Se on kyl hakellyttava tunne, se vapaapudotus nilkoista sidottuna! Suosittelen kylla kaikille kokeilemaan ja voittamaan ittensa.. Yhesta hypysta riittaa adrenaliinia pitkaks aikaa. Hyppytyyleja oli useita, sen perinteisen lisaksi. Voi hypata "katolta" alas, sillon ei tietenkaan oo nilkoista sidottuna, vaan sillo juostaan kohti katon reunaa valjaat paalla ja hyppy. Paras oli varmaan Sparta tyyli: selka menosuuntaan pain ja alasheittaja "potkas" hyppaajaa mahaan, karjuen "This is Sparta", niin ku 300 leffassa
Jokainen meista hyppas, ylitti ittensa, voitti pelkonsa.. Muistoks saatiin viela upeat t-paidat!! Kaikkee sita tekeekin vaatteitten eteen..oli paras kommentti

Samalla reissulla kaytiin viel ihailemas, Crystal Cascades vesiputousta keskella sademetsaa. Pitihan se kayda virrassa pulahtamassa killpareiden joukossa.. Upea uinti paikka!! Valilla satoi niin paljon vetta, et oli pakko pysahtya sadetta pitamaan katokseen. Ja siella oli muitaki Alyttoman isoja hamahamahakkeja. Ei niin ihastuttavia otuksia. Jalkeen pain sain kuulla, et ne on aika myrkyllisia otuksia, myrkky voi vaikka tappaa.. Saadaan kylla Suomessa olla tyytyvaisia niihin pikku pikku otokoihin, mita meilla on. Naihin verrattuna ne ei tunnu enaa missaan..

Viimeiset paivat Cairnsissa kului ihan liian nopeesti! Oltiin perjantaille sovittu auton buyback. Jos ei siihen mennessa oltu saatu autoa myytya ite, ni sit se sama firma mista auto aikoinaan Sydneysta ostettiin ostas sen takas, pilkkahintaan. Ja niinhan siina kavi, et niille se piti myyda. Kaytettiin Vilssoni viela pesulla, puunattiin ihan kunnolla! Haikeat hyvastit ja sinne se piti jattaa, muiden autojen joukkoon. Niin surkea oli se katse meidan peraan, tanneko te minut jatatte.. Hyvin se meita kylla palveli! Niin ja joutuihan sekin kokemaan kovia.. Roistojen murtautuminen jatti pysyvat jaljet. Mut onneks muistot on paaasiassa hyvia. Meidan tuuria, et heti seuraavana paivana tuli soitto autosta.. Pikkusen harmitti!

Ja sitten vahan kuvasatoa tahan loppuun..

Varokaa tippuvia ihmisia...

Cairnsin laguunilta

Korallien kauneutta

Tuleva syvanmerensukeltaja

HAI

Merikilppari ruokailemassa

Nemo

Kaikkine vermeineen valmiina lahtoon..

Bungee jumping

Viisi, nelja, kolme, kaksi, yksi...hyppy!!

Nakymat ylhaalta alas..

Crystal Cascades

Uintihetki viileassa virrassa...

Hamahamahakki kiipes langalle...

Loikoilua palmun oksalla..

Kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysayttaa?

2010-03-21T08:12:01+02:00

Airlie Beach on kylla yks kauneimmista paikoista missa mina oon ikina kayny! Ei oikeesti meinannu uskoa silmiaan miten kaunista siella oli! Meri hohtaa ihan turkoosina niin kauas, ku silma kantaa. Rannat on toinen toistaan kauniimpia! Valitettvasti keli ei vaan oikeen ollu meidan puolella... Tuuli oli tosi kova! Purjehdusretkia Whitsunday Islandile oli jouduttu perumaan useammalta paivalta sen tuulen takia. Vahan valia tuli sadekuuro ja sit taas valilla paistoi niin natisti. No ikava kylla sinne purjehdusretkelle ei nyt paasty, mut tekemista keksitiin kylla niillekkin sadepaiville! Ihan paras oli Cedar Creek Falls! Keskella sademetsaa oli sellanen unelma kylpyla! Mieleton vesiputous, joka laski pieneen syvaan lampeen, reunoilla pysty istuskelemaan isoilla kivilla ja virrassa oli hyva uida! Tosi kaunis paikka! Paiva siella vierahti ihan huomaamatta! Sinne purjehdukselle Whitsunday Islandille on vaan pakko paasta viela! Sita ennen en tasta maasta lahe!

Tiistai aamuna lahdettiin sit ajelemaan kohti Cairnsia, jonne taa meidan yhteinen roadtrip sit paattyy. Kilometreja vikalle ajopaivalle kerty sellanen 650 km. Eli pisin paivamatka koko reissun aikana! Kieltamatta oli vaha haikee tunnelma valilla. Kaverit joutuu lahteen Suomeen pian. Cairnsissa on tarkoitus myyda auto pois ja ma jatkan matkaa siita sit yksin eteenpain. Tai tassa tapauksessa taaksepain. Cairnsiin saavuttiin iltasella, just sopivasti Bondi Rescuen aikaan. Kavi meita viela illalla morjestamassa sellanen opossumi, suloinen otus. Niin kesy et soi mun kadesta.. Seuraavana paivana aikamme kyseltyamme, loydettiin meille naille viimeisille yhteisille paiville just sopiva asunto ja ihan Cairnsin keskustasta! Naa meidan majapaikat on ollu kyl ihan loytoja! Tosi upeita mut silti edullisia.

Tassa me nyt ollaan asusteltu Cairnsin ydinkeskustassa. Autohallin portti aukeaa kauko-ohjeimella, takapihalla on iso uima-allas ja kaikki on tasta ihan kavelymatkan paassa. Paivat vietetaan yleensa tuolla laguunilla aurinkoa ihailemassa. Saat on kyl ollu lahes taydelliset! Parina paivana oli ohimenevia sadekuuroja, mut paaasiasassa on paistanu kirkkaasti. Meressa ku ei voi oikeen enaa tuvallisesti uida, meduusoiden takia. Taas on uutisista seurattu yhta Australian luonnonmullistuksista. Ului sykloni lahesty Queenslandin rannikkoa sellasella 170 km tuntivauhdilla. Tasan nelja vuotta sitten sykloni Larry teki tuhojaan tassa Cairnsin alapuolella. Tana vuonna taalla pohjoisessa ei nakyny myrskynmerkkeja, mut siel Airlie Beachilla esimerkiksi, mista just tultiin, oli menny sahkolinjoja poikki, kaatunu puita ja kattojakin lahteny tuulen mukana. Isoille sokeriruoko viljelmille se oli kans ollu aika tappiollinen. Mut jotain hyvaa siinaki yossa oli, ku Mackayn sairaalassa oli syntyny pikkuinen poikavauva, joka saa ny nimensa myrskyn mukaan.

Oli muuten ihana tassa yks ilta kattoo Nemoa etsimassa. On niin paljon tuttuja maisemia.. Ja ens viikolla mennaan ihan oikeesti ettimaan sita Nemoa! Nimittain sukeltelemaan Great Barrier Reefille! Stay tuned!

Heaven on the earth

Pieni tulva..

Paradise

Tarzan..

Mission Beach

Opossumi

Pulikointia laguunilla

Moottoritie on kuuma...

2010-03-21T07:13:01+02:00

Tasta se taas lahtee kilometri mittari iloisesti pyorimaan, paitsi et meidan holdenissa se ei toimi Takana jo ihan kiittettavasti kilometreja, mut edessapain ihan mielettomasti lisaa. Niin paljon on jo nahty, mut paljon on viela nakematta.

Rainbow beachilta lahdettiin ajelemaan keskiviikkona rannikkoa pitkin kohti Bundabergia, Bundaberg rommin synnyinsijoille. Matka taittui mukavasti hilpeassa seurassa. Pysahdyttiin valilla jaloittelemaan upeille hiekkarannoille ja tietysti rapsimaan kuvia. Meidan holdenikin sai vihdoin ja viimein nimen siina matkan varrella, tasta lahtien holdenimme kantaa ylpeasti nimea Vilssoni Howard Von Tooheys. Oltiin iltapaivalla hyvissa ajoin perilla tai siis viela valoisan aikaan. Ajeltiin vaha kaupungin keskustassa ja pysahdyttiin ruokakaupalla ennen ku mentiin ettiin majapaikkaa. Koko kylasta oli katkennu sahkot! Kaupat sulki oviaan, ku varashalyttimet ei toiminu. Ruokakaupat teippas kylmahyllyja umpeen ja haju lihatiskilla oli sanoinkuvailematon! Ostoskeskuksessa oli aika tunkkainen ilma ilman ilmastointia! Ravintoloiden tyontekijat istu rivissa ravintoloiden ulkopuolella peukaloita pyorittamassa.. Mikaan ei oikein toiminu ilman sahkoja! Aamulla paastiin kaymaan Bundabergin rommitehtaalla. Nakipahan nyt mista seki on kotosi! Pysahdyttiin viela nakoalapaikalle katsomaan kaupunkia ylailmoista. Nykyaan meilla on vahtivuorot autolla silloin, ku kaikki tavarat on matkassa! Joku oli tehny kivat kallit astianpesuainetta vesiputoukseen, ihan alyttomasti vaahtoa!

Seuraava etappi oli kartalle jo piirrettyna - Bundabergista Rockhamptoniin. Yks ruokapaussi pidettin valilla, mut muuten ajeltiin oikeestaan suorintatieta Kauriin kaantopiirille! Rockhampton - the beef capital of Australia, sijaitsee just Kauriin kaantopiirilla. Mokki varattiin leirinta-alueelta suoraan kaheks yoks, oli sen verran viihtyisan oloinen paikka. Rockhampton - where the outback meets the reef. Rocky on vuorien ymparoima ihana maalaiskaupunki. Ilmapiiri oli niin leppoisa, ihan suoraan ku jostain McLeodin tyttarista. Tyypit ajelee lava-autoillansa lankkarihatut paassaan ilman huolta huomisesta. Kaytiin me kattomassa sita outbackiaki! Ajettiin paivareissuna sellanen neljan tunnin lenkki sisamaassa, ku ei viel oltu saatu tarpeeksi tuosta ajamisesta.. Kaytiin upeissa luonnonpuisto maisemissa korkeilla vuorilla. Niin mahtavia maisemia ja joka puolella vaelsi karjaa! Palatessa pysahdyttiin ihan oikeille karjamarkkinoille! Ois niin tehny mieli huutaa itelekki vasikka! Mitahan mummo ois sanonu jos oisin tuonu sille tuliaisiksi oman vasikan..

Illaksi olikin sitten tiedossa viela vaha kovempia menoja.. Lahettiin nimittain Great Western hotellille kattomaan harka rodeota! Kunnon lankkari saluuna taynna oikeita cowboyta! Ne oli pukeutunu just ku jossain lankkari elokuvissa: lierihatut, ruutupaidat, chapsit ja bootsit. Sit ne vuoronperaan lahti kokeilemaan onneaan pysya tonnin painoisen haran selassa. Siis se oli hullunnakoista touhua. Harka kavi niin kuumana!
Aitaukseen pystytetty nukkeki sai useamman kerran kyytia. Hullun kiilto silmissa, harat paas jahtaamaan ihmisia aitauksessa. Ja ihmiset juoksi karkuun minka ehti. Ja ne ihmiset nautti tekemastaan! Se oli niille harrastus siina missa muutkin. Jannitysta elamaan! Ensteks noustiin pikkuaitauksessa (jossa se harka just ja just mahtu olemaan) haran selkaan, sit harka vapautettiin isoon pyoroaitaukseen. Meno oli todella hurjaa ja hyvin ne aijat siella kylla pysy haran selassa, ne naytti ihan rasynukeilta! Mut sit ku tasapaino petti, oliki jo tosi kyseessa. Niin monta laheltapiti tilannetta, ku ihmiset meinas jaada haran jalkoihin.. Onneks mitaan pahempaa ei sattunu! Useampi tuli kylla linkaten aitauksesta pois.. Oikeesti nuorin cowboy oli vaan 4- vuotias, no oli se sen harkaki aika pieni ja tyyppia pidettiin turvaliivista koko ajan kiinni. Mut niin ne vaan aloittaa jo nuorena isiensa jalanjaljissa. Jalleen kerran kokemus jota en unoha ikina! Sai seurata aitiopaikoilta ihka oikeeta rodeota! Kyl siin pyoroaitauksen reunalla seisoskellessa kavi pari kertaa mielessa, et kestaakohan tuo aita, ku alkoi harka lahestya...

Rockhamptonissa ois ollu tekemista ja nakemista viela viikoiksi eteenpain, mut pakko on jostain karsia, ku ei aika riita kaikkeen (eika kylla rahatkaa). Aamulla kaytiin kuiteski viel elaintarhassa! Ja mika parasta ilmaseks! Vompatteja, koalia, kenguruita, emuja, liskoja, krokoja, lintuja ja dingoja. Ihan erilaisia elaimia taalla on, mita Suomessa..

Matkaan oli taas lahdettava ja seuraavaks suuntana Airlie Beach. Ajokilometreja yhdelle paivalle ihan kiitettavasti luvassa! Australiassa etaisyydet kaupunkien valilla on ihan eriluokkaa mita Suomessa. Pitkaan ajomatkaan on viel kuuma ilmasto lisaamassa haastetta. Tienvarret onki taynna varoituskyltteja, jotka pistavat oikeesti ajattelemaan. Vahan valia on myos kukin koristeltuja risteja. Ja niinhan se sattu meidankin matkan varrelle onnettomuuspaikka. Liikenne oli seisahtanut paikoilleen. Autoletkaa jatkui pitkalle eteenpain. Ei auttanu muuta ku jaada odottelemaan. Ja kylla siina kestiki ihan kiitettavasti. Meni sellaset kaks tuntia siina paikoillaan odotellessa, ennen ku liikkenne paastettiin jatkamaan matkaa! Rekkahan siella oli menny popelikkoon, ilmeisesti kuski nukahtanu rattiin. Onneks kellekkaan ei kayny mitaan!

Pian olikin jo pimea, mut pienesta viivastyksesta johtuen jatkettiin matkaa sit yota vasten. Oltiin me jo vaha ennen yheksaa maaranpaassa ja sit vaan majapaikkaa kyselemaan. Yks yo oltiin motellissa Proserpinessa iha Airlie Beachin lahella. Kaikenkaikkiaan keskiviikko lauantai valilla neljan paivan aikana kilometreja kertyi sellaset 1500 km. Saman verran ajettiin ekan kahen kuukauden aikana yhteensa!

Australian Outback

Vaahtokylpy

Pull over mate. Your eyes are shot.

Rockhamptonin upeita historiallisia rakennuksia!

Juokse viela ku kerkiat...

Hieman ylisuuri kuljetus..

Ethan laita sormiasi hakin lapi, dingot voivat purra

Fraser Island

2010-03-15T09:39:01+02:00

Voitte uskoa, etta oli haikee olo jattaa Mooloolaba taakseen.. Mut onneks edessa pain siinsi jo kauan ja hartaasti odotettu reissu Fraser Islandille!

Lahdimme ajelemaan Mooloolabasta pitkin Sunshine Coastia kohti Rainbow Beachia. Vetta tuli valilla ihan reilusti ja tulvia oli odotettavissa. Valittiin reitiksi totta kai se nopein ja lyhyin reitti. Valinta ei ihan osunu nappiin.. Soratie kulki keskella sademetsaa ja vesi tulvi tiella useammankin kerran.. Mut pikku sillan kohdalla oli jo pakko pysahtya. Tie lainehti vetta! Sillasta ei nakyny muuta, ku kaiteet. Muitaki autoja oli jaany pahkailemaan, mennako yli vai lahteako kiertamaan toista reittia. Yks kay sit jalan tarkistamassa, et mihin asti vetta on ja et paaseeko siit autolla meneen. No mina lahdin sita testaamaan. Vetta oli polviin asti ja sit sillan kohdalla, humps! Meika oli siella veessa vyotarolle asti, molemmat jalat puristuksissa sillan lautojen valissa. Lapsy meinas karata virran mukana, mut sain sen kuitenkin viela kiinni. Kamerakin pelastui taparasti kylvylta. Ei auttanu ku kaantya takaisin, ei meidan kannattanu lahtea yrittamaan lapi. Maasturit meni siita kylla viela ihan kevyesti. Todennakoisesti mekin oltas siita paasty, mut se tuskin oli viimeinen kohta missa vesi tulvi tielle. Mut tulipahan kaytya uimassa! Ihan mukavan kokoiset mustelmat sain taas aikaseks...

Rainbow beach on mantereella ihan Fraser Islandin etelakarjen kohdalla. Hyvin pikkuinen paikka, mut sitakin viihtyisampi. Matkalla nahtiin muuten ekan kerran villihevosia. Loydettiin taas aivan ihana ja edullinen motelli. Vahtikoirana Suzie Shih Szu, jolla oli jalkafetissi.. Loppu viikonloppu huilattiin sateenkaari rannalla katellen elokuvia ja paikallisia nahtavyyksia - vesisateessa. Kerattiin voimia suurta koitosta varten..

Viikon verran sita vetta sit tuli, mut maanantaina se loppu ku tilauksesta! Erittain hyva ajoitus. Maanantai aamuna kaytiin nimittain hakemassa meidan vuokramaasturi, valkoinen land cruiser, joka oltiin varattu etukateen. Pikainen opastus maasturilla ajelemiseen Fraser Islandilla ja oltiin valmiita lahtoon. Ajettiin suoraan Manta Ray lautalle, joka veis meidat Fraserille. Ekaan dingoon tormatiin jo mantereella, niin ja ekaan krokotiili-varoitusmerkkiin. Ei muuta ku neliveto paalle ja kohti maailman suurinta hiekkasaarta!

Maanantai aamupaivan aikana ajeltiin hiekkarantoja pitkin Happy Valleyn kohdalle ja nousuveden aikaan siirryttiin rannalta sisamaahan. Ajeltiin joku 3-4 tuntia ihan kunnon offroadia sisamaassa keskella sademetsaa! Liaaneja, palmuja, laguuneja, ihan mieletonta... Iltapaivalla palattiin ajalemaan takas rannalle laskuveden aikaan. Ajeltiin Indian Headille asti, joka on 95 km lahtopisteesta pohjoiseen. Siita eteenpain ei meilla ollu lupa jatkaa, eika oltas kyl pastykkaan. Tie sisamaassa oli ihan veden peitossa. Lahdettiin ajelemaan rannikkoa pitkin takas etelan suuntaan. Kauniin punasavyisia eroosion kuluttamia kallioita, autiota merenrantaa, luonnonvaraisia dingoja ja kaunis iltahamarainen taivas. Kokeilin iteki ajella rantahiekalla, oli kyl siistia ja pitkasta aikaa manuaali vaihteilla. Yks upeimmista nahtavyyksista oli Maheno laivan ruostunu hylky rantahiekalla. Sen matka oli paattyny siihen jo vuonna 1935.

Yoksi jaatiin Happy Vallleyn rantaan. Oli tullu jo ihan pilkko pimeaa ja leiriinnyttiin ekan auton laheisyyteen. Yovyttiin siis ekaa kertaa talla reissulla autossa. Kolme ihmista ku nukkuu maasturissa, ni yks nukkuu poikittain etupenkilla, yks takapenkilla ja yks eli mina takakontissa. Kirkas tahtitaivas, dingoja, meren aallot lyovat rantaan - yks parhaimmista yopymispaikoista ikina! Mukavuuksissa oli kyl vaha hiomisen varaa.. Yllattavan hyvin kylla sai nukuttua retkipatjalla, pyyhe rullalle kaarittyna tyynyna ja rengasrauta selan alla (aamuyosta nakkasin sen kyl jo pois, paino vaha ikavasti..)

Aamulla herasin hyvissa ajoin seuraamaan auringonnousua. Oli kylla ihan mieleton kaunista! Lahtiessa huomattiin sellasen neljan metrin paassa yopaikasta kyltti: No camping. Et silleen. Aamu-uinnille ajettiin Eli Creek joelle, sita pitkin laskee mereen yli 4 miljoonaa litraa vetta tunnissa. Meressa uiminen ku ei ole kovin suositeltavaa, vaanivien tiikerihaiden takia. Joen vesi oli ihanan viileeta ja niin kirkasta, et vaalee hiekkapohja oikeen hohti. Joessa uiskenteli kaloja, joille me syotettiin sairaan isoja paarmoja, jotka vahan turhan innokkaasti halus teha tuttavuutta. Vesi ei ollu kauheen syvaa, mut just sen verran et siin pysty hyvin laskemaan mahallaan alas jokea. Niinku villivirta, mut ihan oikeessa viidakossa.. Se oli kylla hauskaa! Ihan mieleton paikka!

Seuraavakin pysahdyspaikkamme oli aika henkeasalpaavan kaunis! Nimittain Lake McKenzie valkoisine hiekkarantoineen Sininen jarven pinta hohtaa keskella vihreaa sademetsaa. Vesi on ihan kristallinkirkasta, en oo koskaan nahny niin kirkasta vetta! Kuin paratiisiin ois astunu! Just ku suoraan postikortista! Niin ihana paasta pitkasta aikaa uimaan makeaan veteen. Aika kului ku siivilla siina pulikoidessa. Ja niinhan siina sit kavi et pakko oli lahtea jatkamaan matkaa, et ehitaan ajoissa lautalle. Kaytettiin kylla niin tehokkaasti sekin loppuaika, et lautalle ehtiaksemme piti painaa sita kaasua ihan kunnolla! Ajeltiin viela viimeiset minuutitkin halki sademetsien sellasilla kunnon monttusilla ja mutkasilla teilla. Oli kyl sellasta kyytia, et en suosittele selkavaivasille!

Rannalla ajettiin, ku viimeista paivaa. Nousuvesikin alkoi taas uhata. Tiedettiin kylla, ettei merivedessa saa ajaa, mutta yhdessa kohti oltiin jo niin saarroksissa, ettei ollu enaa vaihtoehtoja. Rantahiekka alkoi olla jo tosi upottavaa, monessakin kohtaa oli tosi lahella, et oltas jaaty kiinni. Auton konekin alkoi ylikuumentua siina paahteessa. Pakko oli vaan menna taysilla lapi, niin etta vesi raiskyi ja ihan kunnolla! Siina jaahtyi kylla konekin!

Kilometreja kertyi 1,5 vuorokaudelle sellaset 250 km aika haasteellisessa maastossa! Koko reissun ajan saatiin nauttia aivan upeesta saasta, mielettomista postikorttimaisemista niin ja extremeakin tuli ihan sopivasti tallekin reissulle. Voi olla et meidan suojelusenkelit ottaa pian lopputilin burnoutin takia... Kylla huokaistiin helpotuksesta, ku vihdoin paastiin (ja ihan ajallaan!) lautan lahtopaikalle. Hook Pointin kohdalla mietittiin, et niinkohan enaa keretaan lautalle ollenkaan tai et vieko nousuvesi meidat mukanaan. Tai miks vastaan ei tuu yhtaan autoa ja syykin selvisi myohemmin... Niin se vaan oli Fraser Islandkin hyvasteltava ja noustava lautalle. Siina lauttaa odotellessa tuli viela viimenen dingo meidat hyvastelemaan rannalle. Ikava takas saarelle oli jo siina vaiheessa, ku noustiin maihin!

Ajeltiin huoltsikan kautta takas vuokrausfirmalle ja siita se vasta riemu ratkesi! No totta kai ne huomas, et autolla on ajettu merivedessa. Sehan oli yltapaalta suolaveden peitossa! Ja siitahan ne ei siella vuokrausfirmalla tykanny, ei sitten yhtaan. Ei siina selittelyt auttanu. Oltiin ajettu Hook Pointin kohdalla rantaa pitkin, ku meidan ois pitany ajaa sisamaanreittia. Se rantapatka on erittain vaarallinen varsinkin nousuveden aikaan ja on tarkoitettu vaan ja ainoastaan kokeneille, paikallisille 4WD ajajille! No sakothan siita tuli ja ihan rapsakat sellaset. Jouduttiin pulittamaan kolmeen pekkaan sellaset 300 euroa ja pomo oli viela kiltilla paalla! Hinta ois voinu olla yli kaksinkertainen! Ja viela loppuhuipennukseks...kaikkein hauskinta tassa oli se ku mun luottokortilta ei enaa loytyny tarpeeksi katetta, ni jonku piti lahtea hakemaan kateista, mut siks aikaa jonku piti jaada vuokraamolle, varmuudeks siita et ne saa rahansa, eika vaan liueta paikalta.. No ma jain odottelemaan, et kaverit kay rahat automaatilta hakemassa. Tai oikeestaan ne kavi ensin viel nettipankissa.. Ma olin siella vuokraamolla siis "panttivankina" sellaset 15 minuuttia. Uskals ne mut kuiteski laskea vessassa kaymaan - valvomatta. Siina samalla mietin pakoreitti suunnitelmia.. What would Michael Scofield do?

Tuli vahan turhan kalliiksi toi viaton vaarinkasitys... Kaikki kyl tiedettiin ettei meressa saa ajaa, mut siita sisamaanreitista meilla ei ollu tietoa. Siina vaiheessa, ku nousuvesi alkoi siella rannalla olla jo niin korkeella, et rantahiekkaa ei nakyny juuri ollenkaan, ni pakkohan se on vaan ajaa meressa. Siina ku oltas jaaty miettimaan ni ois huuhtoutunu pian koko maasturi sinne aaltoihin. Mut et sellanen extreme reissu talla kertaa, mitahan tuleman pitaa...

Loikoilua Lake McKenziella

Dingo

Maheno hylky rantahiekassa viimeisella leposijallaan...

Sademetsaa...

Eli Creekilla uimassa

Ihan...

...mielettoman...

...kaunista!!!

Uups, joku oli jattany hanat auki...

Maailmassa monta on ihmeellista asiaa...

2010-03-04T10:56:01+02:00

Tsunamivaroitus, haita, kaarmeita, tulvia...onneks tuli otettua se matkavakuutus (viime kerrasta viisastuneena). On viime paivina ollut vahan rauhatonta taalla meilla pain.

Kun niita haita ei (onneksi) ole tullut tuolla meressa vastaan, ni pitihan niita paasta kattomaan ainaki panssarilasin lapi. Tas ihan meidan naapurissa on sellanen UnderWaterWorld niminen paikka ja ku sisaanpaasyki on suhteellisen edullinen, ni pitihan siella paasta kaymaan. Ja onneks kaytiin! Siel oli hylkeita, jotka veti meille ihan mielettoman shown! Saukkoja, krokoja, mita ihmeellisimpia ja toinen toistaan varikkaampia kaloja, jattirapuja, koralleja, niin ja sit niita haita. Ne naytti kyl aika haijyilta, vaikka valissa oliki se panssarilasi. Siina niita pyori lasin takana hullun kiilto silmissa. Niinku ne ois halunnu vaha maistaa meita.. Taytyy vaan toivoa, ettei tuolla meren aalloissa tormaa noihin otuksiin. Noiden haiden kanssahan ois paassy kyl sukeltelemaankin, mut sit ois tullu jo vaha kalliimmaksi..

Nahtiin muuten viime viikolla ekaa kertaa kaarme luonnossa taalla Ausseissa ja tottakai tuolla takapihan palmussa luikertelemassa! Naytti ihan viattomalta, muttei sita todennakoisesti kyl ollut..

Saatiin yks paiva kuulla Suomesta, et Australiaan on annettu tsunamivaroitus. Chilessa tapahtuneen maanjaristyksen seurauksesta on merella kehittynyt valtava vesimassa, joka vyoryy hurjalla vauhdilla kohti Australian Itarannikkoa. Ei ihan meinannu uskoa todeksi, ku ei taal ollu viel missaan tormanny sellaseen uutiseen. Vaikka me nyt ei ihan kauheen aktiivisesti olla uutisia seurattukaan, ni ois voinu kuvitella et tieto lahestyvasta tsunamista ois tavoittanu meidat ennen ku se kerkiaa Suomeen. Kyllahan siina tottakai kavi mielessa kauhukuvat Thaimaasta. Mut aika rauhallisesti me otettiin se tilanne kuitenkin. Nukuttiin yon yli ja seurattiin uutisia tv:sta ja radiosta. Ihimisia varoitettiin menemasta uimaan vaarallisten aaltojen ja virtausten takia. Kello 9 aamulla odotettiin aallon saavuttavan Mooloolaban rannan. Vesi kavi valilla tosi korkealla tassa meidan viereisessa joessa, valilla laski taas tosi alas. Iltapaivasta kaytiin merenrannassa kattomassa, vesiraja oli karannu merellaki varmaan 70 metria. Rannat oli suljettu ja jokapuolella kuhisi punakeltaisiin pukeutuneita lifeguardeja, jotka piti huolen siita ettei kukaan uinut ainakaan valvotulla rannalla. Ihmiset ui sitten siina 50 metrin paassa vieressa. Aallot naytti kylla normaalia hurjemmilta ja tuntuikin silta.. Mut mitaan hyokyaaltoa ei meidan onneksi tarvinnu olla todistamassa!

Beach closed! Tsunami Warning!

Seuraavina paivina onkin sitten ollut vuorossa ihan kunnon rankkasateet. Merenkaynti on ollu tasta sadekaudesta ja parhaillaan vaikuttavasta matalapaineesta johtuen normaalia rajumpaa. Rannat ovat jalleen olleet suljettuina. Vesi on taas tosi korkealla. Tiet tulvii ja laitoksia on jouduttu sulkemaan. Lasten ei tarvitse menna kouluun pahimpien tulvien aikaan. Sisamaassa on huomattavasti pahempi tilanne, ku taalla rannikkolla. Siella ajelevat veneilla autoteita pitkin.. Ei meilla kylla oo silti tekemisen puutetta ollut nainakaan sadepaivina. Meressa ollaan kayty uimassa vesisateesta huolimatta, sillon ei tarvii pyyhettakaan kantaa merelle mukana. Ja mikas sen mukavampi tapa viettaa sadepaivaa, ku leipoa korvapuusteja ja kattoa Bondi Rescueta :) Ainiin ja ma omistan taas vihdoin ja viimein passin, joka onkin voimassa lokakuulle asti eli silla pitas paasta takas Suomeen! Niin ja nekin Pet Porpoise Poolin kuvat me saadaan takas!

Ens viikolla lahdetaan jatkamaan matkaa kohti Cairnsia. Alkaahan sita jo ollakki ihan ikava, ku saa aamusta iltaan hikoilla autossa auringonpaahteessa, eika mitaan tietoa et missa seuraavan yon viettaa. Mut sehan tassa meidan Roadtripissa parasta onkin, kun ei etukateen liian tarkkoja suunnitelmia teha! You can never know what you're gonna get..

Haiden piirittamana...