Fraser Island

Voitte uskoa, etta oli haikee olo jattaa Mooloolaba taakseen.. Mut onneks edessa pain siinsi jo kauan ja hartaasti odotettu reissu Fraser Islandille!

Lahdimme ajelemaan Mooloolabasta pitkin Sunshine Coastia kohti Rainbow Beachia. Vetta tuli valilla ihan reilusti ja tulvia oli odotettavissa. Valittiin reitiksi totta kai se nopein ja lyhyin reitti. Valinta ei ihan osunu nappiin.. Soratie kulki keskella sademetsaa ja vesi tulvi tiella useammankin kerran.. Mut pikku sillan kohdalla oli jo pakko pysahtya. Tie lainehti vetta! Sillasta ei nakyny muuta, ku kaiteet. Muitaki autoja oli jaany pahkailemaan, mennako yli vai lahteako kiertamaan toista reittia. Yks kay sit jalan tarkistamassa, et mihin asti vetta on ja et paaseeko siit autolla meneen. No mina lahdin sita testaamaan. Vetta oli polviin asti ja sit sillan kohdalla, humps! Meika oli siella veessa vyotarolle asti, molemmat jalat puristuksissa sillan lautojen valissa. Lapsy meinas karata virran mukana, mut sain sen kuitenkin viela kiinni. Kamerakin pelastui taparasti kylvylta. Ei auttanu ku kaantya takaisin, ei meidan kannattanu lahtea yrittamaan lapi. Maasturit meni siita kylla viela ihan kevyesti. Todennakoisesti mekin oltas siita paasty, mut se tuskin oli viimeinen kohta missa vesi tulvi tielle. Mut tulipahan kaytya uimassa! Ihan mukavan kokoiset mustelmat sain taas aikaseks...

Rainbow beach on mantereella ihan Fraser Islandin etelakarjen kohdalla. Hyvin pikkuinen paikka, mut sitakin viihtyisampi. Matkalla nahtiin muuten ekan kerran villihevosia. Loydettiin taas aivan ihana ja edullinen motelli. Vahtikoirana Suzie Shih Szu, jolla oli jalkafetissi.. Loppu viikonloppu huilattiin sateenkaari rannalla katellen elokuvia ja paikallisia nahtavyyksia - vesisateessa. Kerattiin voimia suurta koitosta varten..

Viikon verran sita vetta sit tuli, mut maanantaina se loppu ku tilauksesta! Erittain hyva ajoitus. Maanantai aamuna kaytiin nimittain hakemassa meidan vuokramaasturi, valkoinen land cruiser, joka oltiin varattu etukateen. Pikainen opastus maasturilla ajelemiseen Fraser Islandilla ja oltiin valmiita lahtoon. Ajettiin suoraan Manta Ray lautalle, joka veis meidat Fraserille. Ekaan dingoon tormatiin jo mantereella, niin ja ekaan krokotiili-varoitusmerkkiin. Ei muuta ku neliveto paalle ja kohti maailman suurinta hiekkasaarta!

Maanantai aamupaivan aikana ajeltiin hiekkarantoja pitkin Happy Valleyn kohdalle ja nousuveden aikaan siirryttiin rannalta sisamaahan. Ajeltiin joku 3-4 tuntia ihan kunnon offroadia sisamaassa keskella sademetsaa! Liaaneja, palmuja, laguuneja, ihan mieletonta... Iltapaivalla palattiin ajalemaan takas rannalle laskuveden aikaan. Ajeltiin Indian Headille asti, joka on 95 km lahtopisteesta pohjoiseen. Siita eteenpain ei meilla ollu lupa jatkaa, eika oltas kyl pastykkaan. Tie sisamaassa oli ihan veden peitossa. Lahdettiin ajelemaan rannikkoa pitkin takas etelan suuntaan. Kauniin punasavyisia eroosion kuluttamia kallioita, autiota merenrantaa, luonnonvaraisia dingoja ja kaunis iltahamarainen taivas. Kokeilin iteki ajella rantahiekalla, oli kyl siistia ja pitkasta aikaa manuaali vaihteilla. Yks upeimmista nahtavyyksista oli Maheno laivan ruostunu hylky rantahiekalla. Sen matka oli paattyny siihen jo vuonna 1935.

Yoksi jaatiin Happy Vallleyn rantaan. Oli tullu jo ihan pilkko pimeaa ja leiriinnyttiin ekan auton laheisyyteen. Yovyttiin siis ekaa kertaa talla reissulla autossa. Kolme ihmista ku nukkuu maasturissa, ni yks nukkuu poikittain etupenkilla, yks takapenkilla ja yks eli mina takakontissa. Kirkas tahtitaivas, dingoja, meren aallot lyovat rantaan - yks parhaimmista yopymispaikoista ikina! Mukavuuksissa oli kyl vaha hiomisen varaa.. Yllattavan hyvin kylla sai nukuttua retkipatjalla, pyyhe rullalle kaarittyna tyynyna ja rengasrauta selan alla (aamuyosta nakkasin sen kyl jo pois, paino vaha ikavasti..)

Aamulla herasin hyvissa ajoin seuraamaan auringonnousua. Oli kylla ihan mieleton kaunista! Lahtiessa huomattiin sellasen neljan metrin paassa yopaikasta kyltti: No camping. Et silleen. Aamu-uinnille ajettiin Eli Creek joelle, sita pitkin laskee mereen yli 4 miljoonaa litraa vetta tunnissa. Meressa uiminen ku ei ole kovin suositeltavaa, vaanivien tiikerihaiden takia. Joen vesi oli ihanan viileeta ja niin kirkasta, et vaalee hiekkapohja oikeen hohti. Joessa uiskenteli kaloja, joille me syotettiin sairaan isoja paarmoja, jotka vahan turhan innokkaasti halus teha tuttavuutta. Vesi ei ollu kauheen syvaa, mut just sen verran et siin pysty hyvin laskemaan mahallaan alas jokea. Niinku villivirta, mut ihan oikeessa viidakossa.. Se oli kylla hauskaa! Ihan mieleton paikka!

Seuraavakin pysahdyspaikkamme oli aika henkeasalpaavan kaunis! Nimittain Lake McKenzie valkoisine hiekkarantoineen Sininen jarven pinta hohtaa keskella vihreaa sademetsaa. Vesi on ihan kristallinkirkasta, en oo koskaan nahny niin kirkasta vetta! Kuin paratiisiin ois astunu! Just ku suoraan postikortista! Niin ihana paasta pitkasta aikaa uimaan makeaan veteen. Aika kului ku siivilla siina pulikoidessa. Ja niinhan siina sit kavi et pakko oli lahtea jatkamaan matkaa, et ehitaan ajoissa lautalle. Kaytettiin kylla niin tehokkaasti sekin loppuaika, et lautalle ehtiaksemme piti painaa sita kaasua ihan kunnolla! Ajeltiin viela viimeiset minuutitkin halki sademetsien sellasilla kunnon monttusilla ja mutkasilla teilla. Oli kyl sellasta kyytia, et en suosittele selkavaivasille!

Rannalla ajettiin, ku viimeista paivaa. Nousuvesikin alkoi taas uhata. Tiedettiin kylla, ettei merivedessa saa ajaa, mutta yhdessa kohti oltiin jo niin saarroksissa, ettei ollu enaa vaihtoehtoja. Rantahiekka alkoi olla jo tosi upottavaa, monessakin kohtaa oli tosi lahella, et oltas jaaty kiinni. Auton konekin alkoi ylikuumentua siina paahteessa. Pakko oli vaan menna taysilla lapi, niin etta vesi raiskyi ja ihan kunnolla! Siina jaahtyi kylla konekin!

Kilometreja kertyi 1,5 vuorokaudelle sellaset 250 km aika haasteellisessa maastossa! Koko reissun ajan saatiin nauttia aivan upeesta saasta, mielettomista postikorttimaisemista niin ja extremeakin tuli ihan sopivasti tallekin reissulle. Voi olla et meidan suojelusenkelit ottaa pian lopputilin burnoutin takia... Kylla huokaistiin helpotuksesta, ku vihdoin paastiin (ja ihan ajallaan!) lautan lahtopaikalle. Hook Pointin kohdalla mietittiin, et niinkohan enaa keretaan lautalle ollenkaan tai et vieko nousuvesi meidat mukanaan. Tai miks vastaan ei tuu yhtaan autoa ja syykin selvisi myohemmin... Niin se vaan oli Fraser Islandkin hyvasteltava ja noustava lautalle. Siina lauttaa odotellessa tuli viela viimenen dingo meidat hyvastelemaan rannalle. Ikava takas saarelle oli jo siina vaiheessa, ku noustiin maihin!

Ajeltiin huoltsikan kautta takas vuokrausfirmalle ja siita se vasta riemu ratkesi! No totta kai ne huomas, et autolla on ajettu merivedessa. Sehan oli yltapaalta suolaveden peitossa! Ja siitahan ne ei siella vuokrausfirmalla tykanny, ei sitten yhtaan. Ei siina selittelyt auttanu. Oltiin ajettu Hook Pointin kohdalla rantaa pitkin, ku meidan ois pitany ajaa sisamaanreittia. Se rantapatka on erittain vaarallinen varsinkin nousuveden aikaan ja on tarkoitettu vaan ja ainoastaan kokeneille, paikallisille 4WD ajajille! No sakothan siita tuli ja ihan rapsakat sellaset. Jouduttiin pulittamaan kolmeen pekkaan sellaset 300 euroa ja pomo oli viela kiltilla paalla! Hinta ois voinu olla yli kaksinkertainen! Ja viela loppuhuipennukseks...kaikkein hauskinta tassa oli se ku mun luottokortilta ei enaa loytyny tarpeeksi katetta, ni jonku piti lahtea hakemaan kateista, mut siks aikaa jonku piti jaada vuokraamolle, varmuudeks siita et ne saa rahansa, eika vaan liueta paikalta.. No ma jain odottelemaan, et kaverit kay rahat automaatilta hakemassa. Tai oikeestaan ne kavi ensin viel nettipankissa.. Ma olin siella vuokraamolla siis "panttivankina" sellaset 15 minuuttia. Uskals ne mut kuiteski laskea vessassa kaymaan - valvomatta. Siina samalla mietin pakoreitti suunnitelmia.. What would Michael Scofield do?

Tuli vahan turhan kalliiksi toi viaton vaarinkasitys... Kaikki kyl tiedettiin ettei meressa saa ajaa, mut siita sisamaanreitista meilla ei ollu tietoa. Siina vaiheessa, ku nousuvesi alkoi siella rannalla olla jo niin korkeella, et rantahiekkaa ei nakyny juuri ollenkaan, ni pakkohan se on vaan ajaa meressa. Siina ku oltas jaaty miettimaan ni ois huuhtoutunu pian koko maasturi sinne aaltoihin. Mut et sellanen extreme reissu talla kertaa, mitahan tuleman pitaa...