Aika jattaa haikeat hyvastit Australialle ja palata takaisin omiensa pariin rakkaille kotiseuduille Pohjois-Karjalaan. Kivahan se on jo valilla tulla Suomessaki kaymaan.. Mut melko varma kyl oon, et tanne on joku paiva palattava takaisin. Aika on mennyt niin nopeasti, ettei uskoisikaan et taalla on tullu vietettya jo puoli vuotta. Tassa vaiheessa, ku miettii aikaa taaksepain, mita kaikkee talla reissulla on tullu koettua ja mita kaikkee on tullu nahtya, ni onhan taa ollu kyl melkonen reissu. Mut hengissa on selvitty - I survived Australia .  
 
Mut viela viimesia kuulumisia farmiajoiltani. On ollut aivan mahtava viettaa taa kolme kuukautta taalla elainten parissa. Voin vaan kuvitella millasia vierotusoireita mulle tulee, ku nyt ei pystykkaan enaa viettamaan aikaansa hevosia hoidellen. Ne on ollu osa mun jokaista paivaa, aamusta iltaan on saanu nauttia niiden lasnaolosta. Taytyy varmaan ruveta katselemaan omaa hevosta.. Alkuun elama taalla oli hieman haasteellisempaa, johtuen osittain kielimuurista ja osittain ehka myos kokemattomudestani hevosten parissa. Onhan niitten kanssa tullut touhuttua joskus nuorempana, muttei liiemmin nyt lahiaikoina. Ja se nyt on vaha eri asia kayda jollain ratsastunnilla kerran kaks viikossa, ku et asuu ymparivuorokauden kolmen kuukauden ajan kaytannossa hevosten keskella. Mut nyt varmuus noiden upeiden elainten parissa on lisaantynyt ja niiden sielunelama tullut tutummaksi. Sen lisaksi, etta olen saanut harjoittaa englannin kielitaitoani viimeiset puolivuotta, on myos englanti aussiaksentelilla tullut tutuksi naiden viimeisten kuukausien myota. Alkuun se tuotti vahan ongelmia.. Mut nyt kanssakayminen on ollut paljon helpompaa, ottaahan se aikansa ku kielitaito karttuu. Taa on kyl ollu paras mahdollinen tapa oppia kielta ja paikallisten elamantyylia, olla itse osana aussi perhetta.
 
Siita huolimatta, etta aika alkaa kaymaan vahiin on toitakin viela tullut tehtya. Yks paiva purettiin naapurin hevostilalla sellaset 500 heinapaalia rekan lavalta (Eika tietenkaan sattunu hanskoja olemaan sillo mukana..) Siina oli kylla hommaa, vaikka toissa olikin useampi tyomies, mina ainoana naispuolisena. Yks ilta oltiin ruokkimassa hevosia perinteiseen tapaan monkijan ja trailerin avulla. Yhesta ruokasakista kompi esiin sellanen mun nyrkin kokonen hamahakki. Ei nayttany yhtaan kivalta otukselta! Ensimmainen ajatus oli tietysti, et se on myrkyllinen ja nappasin perheen 3,5 wee Jack-pojjan ja pikku Doriksen trailerista syliini. Vasta tallilla se kompi uudelleen ulos sakista ja isanta nisti sen. Naurovat vaan mulle, et ma taisin saikahtaa enemman, mita Jack. Et toihan oli pieni hamahakki ja tuskin ees kovin vaarallinen. Isoimmat on kuulemma leipalautasen kokosia ja niita pidetaan vahaniinku lemmikkeina, ku ne syo muut hamahakit.. Voi hyva paiva. Nyt noi aamu- ja iltaruokinnat vasta kaykin ihan jo tyosta, ku talon monkijaki otti ja hajos. Ihan entisajan tyyliin on hepat ruokittu viime paivina. Musta alkaa jo tuntumaan, et onkohan mulla osuutta asiaan, ku taalla kaikki hajoo just nyt..
 
Yks paiva haettiin iiisolta laitumelta pari hevosta takas tanne tallille. Siel asustelee kymmenen hevosen lauma ja yks iso sonni. Helpommin sanottu ku tehty, hakea siita joukosta muutama tietty hevonen. Lievasti sanottuna se sonni oli aika paallekayvaa sorttia.. Ja niitakin hevosia sai ihan tosissaan varoa, ku meinasivat pillastua iha kunnolla. Eivat tykanneet, et kaverit viedaan pois laitumelta. Olihan siella kenguruitakin, sellaset 12 kipaletta. Loikkivat puiden alle piiloon. Bojoing-bojoing. 
 
Yks toinen paiva vietettiin Jackin kanssa Sea Worldissa tuolla rannikolla, pitihan sita paasta jaakarhua morjestamaan. Ihan mahtavan show'n veti suloiset merileijonat ja delfiinit. Sai silitella rauskuja, ihailla vauvadelfiineja - ja haitakin, mut niita katteli mieluummin vaan lasin lapi. Ihan paras tais kuitenkin olla se Jet Ski vuoristorata, tulihan siina kaytya useamman kerran. Ai niin ja jalleen kerran ma en maksanu reissusta yhtaan mitaan! Jackin mielesta parasta oli silitella rauskuja ja istua karusellin kyydissa. Varmasti paiva pojan mieleen! Yks paiva, ku Jack tuli hoidosta kotiin, kysyi multa ihan ekaks: "Ootko jo ruokkinu hepat?" Vastasin, et en oo, voi sita riemun maaraa ja hymya mika pojan kasvoilla loisti, ku ties et kohta paasee taas juoksemaan mun kanssa. Kysyi viel, et "odotitko sina minua?" Kylla, kylla mina odotin Jack! Tanaan Jack toi mulle simpukankuoria rannalta, voin sit laittaa ne kuulemma mun huoneeseen koristeeksi Suomessa. Kylla ikava jaa tuota pienta ihmista.. 
 
Kaikki alkaa pian olla valmista kotiinpaluulle. On tullut tehtya tuliaisostoksia ihan urakalla. Jackin komentti mun ostoskassiroykkiosta oli, et mitenka ma ajattelin vieda noi kaikki Suomeen?? Itseasiassa en tiia itekkaan. Aika tiukkaa tekee! Ai niin, ja ei palele jalkoja ens talvena, ku sain vihdoin ja viimein hankittua itelle UGG-bootsit. Kieltamatta kylla alkaa jo jannittamaan paluu takaisin kotimaisemiin. Eihan siihen oo enaa, kuin kolme yota.. Pitka kotimatka viela edessa, taytyy jo henkisesti ruveta valmistautumaan 1,5 vrk:n paluumatkaan. Mut nyt takas aurinkoon!! 

 
See ya soon 

Taalta sita tullaan 

Koiruuksia lempipuuhissaan:

Chili 

Doris

Missy

Hemi nautiskelee auringosta

Paasin kaymaan yks paiva paikallisen rhode kasvattajan luona. Sain paijjailla viisviikkosia rhodepentuja ja tutustua paikallisiin leijonanmetsastajiin ihan livena. 

 

Paiva Sea Worldissa:

Merirosvolaiva

Jaa-nalle oli vaha surullinen, ei kovin kuvauksellisella paalla tanaan. Velipoika oli lahteny tyttokaverin luo Alaskaan..

Jack ja meritahdet

Jack ja iso pulu

I'm gonna miss you big fellow

Niin ne paivat vaan kuluu ja kuukaudet vaihtuu... Talla hetkella paiva siella koto Suomessa on pidempi mita taalla, pimea tulee jo hyvissa ajoin iltapaivalla ja lampotila laskee paivan lukemista huomattavasti. Paivat ovat kuitenkin lampimia,joskus jopa kuumia, nyt pystyy kuitenkin jo tekemaan toita koko paivan pitkat housut jalassa. Alkuun en voinut kuvitellakaan, miten nama ihmiset pystyy olemaan toissa farkut jalassa sellasilla helteilla. Mut siihen kuulemma tottuu ja niinkai siina sit kay.. Aurinkorasvaa ei muista enaa laittaa, ku hyvin harvoin, siks taalla ihmisten iho nayttaakin ikaistaan vanhemmalta. Aurinko vanhentaa!! Sain ma tas viikonloppuna hyvan muistutuksen siita, miten vaarallinen toi aurinko oikeesti taalla on. Oli sateinen paiva, ku lahettiin laukkakisoihin. Sita vetta tuli ihan huolella, ni aattelin et en tarvii aurinkolaseja. Koko paiva siella kisoissa vierahti ja kyllahan se aurinko paisto sinakin sateisena paivana. Illalla olikin sit ihan jarkyttava paansarky, oksettava olo, huimas, pyorrytti, niskoja kivisti, eika ruokakaan oikeen maistunu ja sita kesti seuraavat kaks paivaa!! Kylla muistaa tasta lahtien kantaa aurinkolaseja mukanaan, oli keli mika hyvansa.
 
Mitas tanne.. No eipa ihmeempia, samaa rataa mennaan - farmielamaa viettaen. Kisoissa kaydaan melkeen pari kertaa viikossa. Viimesin kisa oli taalla meilla Beauyssa, ihan kotikisa. Mut menestys ei sina paivana paata huimannut. Ennen starttia hevoset lammitellaan radalla, jonka jalkeen ne siirtyvat lahtoportille kisaa varten. Lady heppa paatti lammitella ihan ittekseen ilman jockeyta, juoksi ihan koko kierroksen - mutta vaaraan suuntaan, vaan takuulla tuli ekana maaliin.. Siel oli kaiuttimet peitetty sateen vuoksi muovipussilla, jonka rapisevaa aanta Lady sit saikahti, hyppas sivuloikan ja pudotti jockeyn selastaan. Onneks jockey selvis pudotuksesta ehjinnahoin! Lady ei oikein mielellaan antanu ottaa itteaan kiinni ja aikansa siina menikin ennen ku kisat saatiin alkuun. Arvatenkin hepo ei saanut enaa kisaansa juosta, vaan se pudotettiin kisasta pois. Ai niin ja yhet kisat Moe juoksi Casinossa, hauska paikannimi vai mita. Aivan mieleton loppukiri, mutta pienesta jai kiinni talla kertaa, ettei voitto osunu kohdalle. 
 
Eilen jouduttiin reissaamaan vahan ikavammissa merkeissa, Moe piti palauttaa takaisin omistajillensa. Vietiin Moe New South Walesin rajalle suihkutettavaks jonkinsortin loisia vastaan, toi pitaa teha aina, ku hevonen muuttaa taalta Queenslandista New South Walesiin. Moe on ollut taalla vimeisen 1,5 vuoden ajan, niin voin vaan kuvitella miten pahalta tuntui tosta isannasta luopua siita, ku mustakin se oli jo niin vaikeeta.. Moe tais olla isannan suosikki. No kuitenkin paluumatkalla autosta rupes nousemaan tummaa savua, pysahdyttiin tien viereen. Joku aika sitten vaihdettiin rengas hevostraileriin melkeen samalla kohtaa tienposkessa. Ihmiset on taalla kylla tosi ystavallisia. Sillonki oli jo aika pimeeta ni tyypit tuli nayttamaan valoa meille, et nakee vaihtaa renkaan. No talla kertaa ei auttanu, ku tilata hinausauto. Siina kyytia korjaamolle odotellessamme, tuli naapurin mies kysymaan tarvitaanko apua. Mies oli ratsastuslenkilla hevosensa kanssa, hevosella oli vaan paitset ja siina se isanta rupatteli meidan kans tien poskessa, hevosen syodessa ruohoa. Ja sen hinausauton kuljettaja, se se vasta hauska veikko olikin. Ihan mieleton hopottaja.. (Taalla ei edelleenkaan oo kaytossa suomen aakkosia, koittakaa ymmartaa..) No savu tuli moottorista ja tilalle ois nyt vaihdettava uusi. Ja sehan ei tule olemaan mikaan halpa juttu! Harmittaa kylla, vaikkei mun auto ookkaan kyseessa... Ruvetaan kuulemma hoitamaan kauppareissut tasta lahtien traktorilla niin tai miks ei vaikka hevosilla.

Pitaa muistaa tassa mainita, etta pikkuveljen lahettama kuva lumisesta Suomesta paas jaakaapin oveen. Ai niin ja kisukin on pikku hiljaa ruvennut oppimaan talon tavoille, se pyydysti todistetusti eilen ekan rotan. Rottia onkin nykyaan huomattavasti vahemman, muttei kyllakaan Hemin ansiosta, vaan ilmakivaarin. Naapurissa hairikoivat pulutkin joutuivat kokemaan saman kohtalon.. Huomasin tossa, et mulla ei taida enaa olla ku sellanen kuukausi kotiinpaluuseen. Onhan se kieltamatta vahan janna palata puolen vuoden jalkeen takas kotimaisemiin.. Oon nayttany videoita Suomesta youtubesta naille paikallisille ja kyllahan ne maisemat siella meilla on niin erilaiset, ettei sita tieda vaik joku joskus innostuski tulemaan vuorostaan sinne pain maailmaa kylailemaan. Ainaki taa perheen pikkupoika innostu kovasti ja sanoi tulevansa Suomeen, kunhan ensin vahan kasvaa! Hevosten iltaruokinnat alkaa kaymaan jo ihan kuntoilusta. Aina ku Jack on mukana, ni me juostaan yhessa koko matka ja isanta ajelee monkijalla perassa.  Hyotyliikuntaa on muutenkin tullu harrastettua, siina tulee ihan huomaamatta hiki, ku kantelee tovin heinapaaleja..

Sinne se Moe oli jatettava

Melkoinen lasti..

Missy

No niinhan siina sitten paas kaymaan, et pari viikkoa vaha venahti  Eli edelleenkin ma tyoskentelen taalla farmilla hoidellen hevosia ja nautiskellen maaseudun rauhasta.. Toita riittas vaikka pidemmaksiki aikaa, saa naha osaako taalta lahtea ollenkaan pois, ennen ku paluu Suomeen koittaa. Ma oon aina viihtyny maalla paremmin!! Jokainen paiva on ollut erilainen.. Hevosia tulee ja menee, on laukkakisoja, on huutokauppoja.. Hommia mulle on riittany, kuulemma mun ansiosta taalla joka paikka kiiltaa  Onhan tassa tullu urakoituaki! On puunattu ja kiillotettu suitset ja satulat, puhistettu karsinat perusteellisesti, laitumet on sliipattu ja talli siivottu hamahakin seiteista. Hevostraileri kiiltaa samoin ku talon maasturiki. Yks paiva tuli trimmattua koiriaki ja kirput on saaneet kyytia. Ja valilla oon leikkiny maalariaki. Tanaan oon puunannu Gath heppavanhusta, se on elelly viimeset pari vuotta paaasiassa pelkastaan laitumella, ni pesu oli melkonen urakka.. Tyotarjouksia satelee myos naapuri tiloilta, oisko halukkaita tulijoita hevoshommiin?  
 
Haettiin muutama viikko sitten tilalle uus asukaski, Hemi kisu. Reilu 3 -vuotias leikattu poikakissa, joka on elany elamansa sisakissana. Lieva jarkytyshan siita pojalle aiheutu, ku tanne joutu. Ja heti kiikutettiin tallille asumaan, rottajahdiksi. Alkujarkytyksesta ku selvittiin, ni nyt alkaa tuleen jo paremmin juttuun muiden nelijalkasten kanssa ja on pikkuhiljaa tottunu uuteen elemantyyliinsa tallikissana. Ensimmaisen viikon aikana Hemi raukka vietti sellaset nelja vuorokautta yhden metalliparrun alle ankeytyneena, josta se piti vesisuihkun avulla pakottaa tulemaan esille. Onneks yks talon koirista huomas, et Hemi lymyilee siella alla. Mut nyt elama taas hymyilee ja Hemi voi paksusti!! 
 
Huomaa pikkuhiljaa, etta taalla tosiaan on talvi tulossa. Illat on olleet viileita, vaikkakaan ei viela ole tarvinnut toppatakkia kaivaa esille. Mut paivalla viela tarkenee, mittari nousee 25-30 asteeseen aurinkoisina paivina. Sateisina paivina (joita on todella harvoin) saattaa mittari nayttaa jopa 20 astetta. Mut joka tapauksessa taitaa taalla taa talvi olla lampimampi mita Suomessa 
 
Mut pidemmitta puheitta nauttikaa kuvasadosta...
 
P.S. Kaks kuukautta kotiinpaluuseen...
 

Minnie nautiskelee taivaan ainoan pilvenhattaran tuomasta varjosta  

Hemi kisu

Naita taalla riitaa!!

Paikallisten tyyli kuljettaa koiraa...

Paiva meren rannassa

Kenguru perhe

Oliks asiaa??

Moen voittojuoksu!!

Muutamia maisema kuvia...

Ja sitten hevosia...

Kuka ei kuulu joukkoon??

Ruoka-aika...

Tallipihan uusin tulokas, nuori ori poika..

 

Mii laik

 

Matka Cairnsista jatkui kohti uusia seikkailuja. Vuorossa olikin sitten tyolaisen raskas arki  Palasin Cairnsista noin 2000 km kohti etelaa, takas Gold Coastille. Tulomatka lentaen oli huomattavasti lyhyempi, ku menomatka tonne pohjoseen..

Hyvaa tuuria kai, mut tormasin tas pari kuukautta sitten yhteen hevosmieheen, joka hetken siina jutustellessamme antoi kaynti korttinsa ja sanoin, et jos sulla joskus rahat loppuu ja haluisit tienata tallitoissa ni soittele.. No ma soitin sille tos pari viikkoa sitten ja niin se vaan piti sanansa. Eli ma sain toita!! Sovittiin nyt aluks parin viikon tyopestista, mut todennakoisesti toita riittaa pidemmaksiki aikaa. Ja taalla ma nyt sit oon viettamassa farmielamaa Beaudesertissa!! Beaudesert on pikkunen paikkakunta noin tunnin ajomatkan paassa Brisbanesta, aikalailla Juuan kokonen paikka. Taa on sellanen suhteellisen pieni hevostila, noin 20 hevosta tassa kotosalla ja saman verran muualla. Hepot on laukkaratsuja, eli osa aika tulista sakkia.. Perheeseen kuuluvat myos kolme suloista koiraa: australiankarjakoira Chili, jackrusselinterrieri Missy ja sileakarvainen kettuterrieri Doris. Lisaksi pihalta loytyy muutamia kanoja. Seka aidan takaa paljon naapurin lehmia, joita koirat kayvat aina hatistelemasas, jos tulevat liian lahelle aitaa. Ma saan asustella taalla tan perheen luona, elaa kuin kotonani.. Hoidella elaimia, ratsastella, nauttia maalaiselamasta.. Ai niin kyl ma teen taalla toitaki niitan traktorilla peltoja, ajelen monkkarilla ruokkimassa hevosia ja sen sellaista. Ensimmaista kertaa elammassani ajoin taalla traktorilla ja nyt se kay jo ku tanssi!! No kyl ma siivoilen myos karsinoita, pesen ja puunaan hepoja. Mut todella nautin tekemastani!! Ei tata ehka voi tyoksi kutsua.. Sen lisaks et ma saan tasta viela palkkaa, ma saan asustella ja syoda ilmatteeks. Helppoa ku heinanteko! Ei tarvii stressata et mihinka pain sita huomenna suunnistais tai miten kauan riittaa rahat. Tavarat on saanu levitella niin kuin kotonaan, netti on ilmaseks kaytossa (ja silti ma en oo saanu tata aiemmin paivittettya..mut minkas teet ku taal on niiin mukavaa..).

Taa on ollu kyl ihan paras mahdollinen tapa tutustua australialaiseen elamantapaan. Olla ite osana sita!! Ollaan kayty hevoshuutokaupoilla, kolme pollea vietiin myyntiin ja yks tuotiin tilalle.. Laukkakisoissa, joissa ei silla kertaa kyl kauheesti menestysta niitetty, mut kokemuksena unohtumaton!! Woody ja Moe tekivat parhaansa, mut se ei silla kertaa riittanyt. Siella ma taluttelin iisoooo, upeeta laukkaratsua niin ku vanhatekija!! No oli mulla ehka valilla vaha sellanen olo, et kuka ei kuulu joukkoon??! Kerasin muutamia katseita.. Mut en ma oo ennenkaan miettiny et mita muut miettii  Ai niin ja ton samasen hevosen selassaki ma oon kayny, Woody on sen verran iisimpi tapaus, vaikka siel kisapaikalla se ei sita kylla ollu.. On lyoty vetoa, paikallisissa V75 kapakoissa. Kayty kattomassa paikallista yoelamaa kunnon Cowboy saluunoissa, missa musiikkia soitetaan jukeboksilta ja kaikki on sonnustautunu lankkarihattuun ja bootseihin. Nautittu rodeo ja karjanpaimennus naytoksissa.. Lisaks ma saan seurata lahelta miten nuoria hevosia koulutetaan satulankayttoon yms. (taa talon isanta on tosi taitava hevosten kasittelyssa!), miten laukkaratsuja treenataan parhaaseen mahdolliseen lihaskuntoon. Miten australiankarjakoirat toteuttaa luonnollista paimennusviettiaan karjan kanssa, ihan mahtavan nakoista touhua!! Oon kylla niin nauttinu olostani taalla! Sanotaan nyt vaikka niin, et ma oisin valmis vaikka jaamaan tanne asumaan..  

Ja sori, ku ma en oo tyontouhussa muistanu ottaa kameraa mukaan tarpeeks usein, mut tassa muutamia otoksia. Taytynee laittaa lisaa piakkoin...

P.S. Ette arvakkaan miten hyvvaa oli Fazerin sininen pitkasta aikaa!! Kiitos siita pikkusiskolle

Paikallinen hevosmies hevosineen

Mun tyopartneri John. Toi kattoikkuna on hyva, ku saa samalla katsattyy brunaa

Nakymat takapihalle..

Koiruudet

Woody

Naapurin kisut..

Taaki on oikeestaan naapuritilan hepoja..

Lehmia..

Lisaa lehmia...

Mulla on nakojaan enemman kuvia lehmista, ku hevosista..

Takapihan kotkottaja

Viimenenki paiva sit vaistamatta koitti, mun toiveista piittaamatta  Kone kohti Suomea oli valmiina lahtoon ja kavereiden piti lahtea, ku ma jain viel tanne nauttimaan lammosta..
 
Meian roadtrip paattyi Cairnsiin. Kolme kuukautta meni ihan uskomattoman nopeesti! Ei sita valttamatta uskos, mut mehan nahtiin ekan kerran tyyliin joku pari viikkoa ennen lahtoa tanne Aussilaan. Ja se oli menoa saman tien. Ihme miten hyvin me tultiin juttuun heti alusta lahtien. Niinku oltas tunnettu tyyliin naperoista asti! Joku kysy multa joskus, et millasta on matkustaa pariskunnan kans.. mut ma en ois voinu parempaa seuraa toivookkaan. Pariskunta on siita hyva, ku kummanki kans voi teha eri asioita, ma oon ehka aina ollu vaha sellanen poikatytto.. Meilla oli aina vaha omat jutut, niita inside juttuja tiiattehan  Vaha valii toinen toisiaan yllyttamassa ja testaamassa. Et uskalla kiiveta tonne.. Hyppaa saensin.. Eiku sa.. Valilla oli taas niin kiva kayda shoppailemassa tai tanssimassa tyttoporukalla. Istua henkilokohtaisen kampaajan kasittelyssa tai vaan hopotella niita tyttojen juttuja.
 
Nyt ku jalkeen pain miettii tata meidan reissua, ni voi kyl sanoo et aika ollaan kaytetty erittain tehokkaasti! Paikoillaan ei kyl paljoa olla oltu.. On ollu aika tapahtumarikas reissu! Ja oikeestaan reissulta ei ois voinu enempaa odottaakaan! Onneks ma sain nauttia tasta kaikesta teidan kanssa, vaikka aina ei oo ollukkaan ihan yhta kivvaa ni silti kaikesta selvittin yhdessa! Kiitos viela kerran ja nahdaan pian sit siel Suomen kamaralla..
 

Me kaikki yhdessa