Kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysayttaa?

Airlie Beach on kylla yks kauneimmista paikoista missa mina oon ikina kayny! Ei oikeesti meinannu uskoa silmiaan miten kaunista siella oli! Meri hohtaa ihan turkoosina niin kauas, ku silma kantaa. Rannat on toinen toistaan kauniimpia! Valitettvasti keli ei vaan oikeen ollu meidan puolella... Tuuli oli tosi kova! Purjehdusretkia Whitsunday Islandile oli jouduttu perumaan useammalta paivalta sen tuulen takia. Vahan valia tuli sadekuuro ja sit taas valilla paistoi niin natisti. No ikava kylla sinne purjehdusretkelle ei nyt paasty, mut tekemista keksitiin kylla niillekkin sadepaiville! Ihan paras oli Cedar Creek Falls! Keskella sademetsaa oli sellanen unelma kylpyla! Mieleton vesiputous, joka laski pieneen syvaan lampeen, reunoilla pysty istuskelemaan isoilla kivilla ja virrassa oli hyva uida! Tosi kaunis paikka! Paiva siella vierahti ihan huomaamatta! Sinne purjehdukselle Whitsunday Islandille on vaan pakko paasta viela! Sita ennen en tasta maasta lahe!

Tiistai aamuna lahdettiin sit ajelemaan kohti Cairnsia, jonne taa meidan yhteinen roadtrip sit paattyy. Kilometreja vikalle ajopaivalle kerty sellanen 650 km. Eli pisin paivamatka koko reissun aikana! Kieltamatta oli vaha haikee tunnelma valilla. Kaverit joutuu lahteen Suomeen pian. Cairnsissa on tarkoitus myyda auto pois ja ma jatkan matkaa siita sit yksin eteenpain. Tai tassa tapauksessa taaksepain. Cairnsiin saavuttiin iltasella, just sopivasti Bondi Rescuen aikaan. Kavi meita viela illalla morjestamassa sellanen opossumi, suloinen otus. Niin kesy et soi mun kadesta.. Seuraavana paivana aikamme kyseltyamme, loydettiin meille naille viimeisille yhteisille paiville just sopiva asunto ja ihan Cairnsin keskustasta! Naa meidan majapaikat on ollu kyl ihan loytoja! Tosi upeita mut silti edullisia.

Tassa me nyt ollaan asusteltu Cairnsin ydinkeskustassa. Autohallin portti aukeaa kauko-ohjeimella, takapihalla on iso uima-allas ja kaikki on tasta ihan kavelymatkan paassa. Paivat vietetaan yleensa tuolla laguunilla aurinkoa ihailemassa. Saat on kyl ollu lahes taydelliset! Parina paivana oli ohimenevia sadekuuroja, mut paaasiasassa on paistanu kirkkaasti. Meressa ku ei voi oikeen enaa tuvallisesti uida, meduusoiden takia. Taas on uutisista seurattu yhta Australian luonnonmullistuksista. Ului sykloni lahesty Queenslandin rannikkoa sellasella 170 km tuntivauhdilla. Tasan nelja vuotta sitten sykloni Larry teki tuhojaan tassa Cairnsin alapuolella. Tana vuonna taalla pohjoisessa ei nakyny myrskynmerkkeja, mut siel Airlie Beachilla esimerkiksi, mista just tultiin, oli menny sahkolinjoja poikki, kaatunu puita ja kattojakin lahteny tuulen mukana. Isoille sokeriruoko viljelmille se oli kans ollu aika tappiollinen. Mut jotain hyvaa siinaki yossa oli, ku Mackayn sairaalassa oli syntyny pikkuinen poikavauva, joka saa ny nimensa myrskyn mukaan.

Oli muuten ihana tassa yks ilta kattoo Nemoa etsimassa. On niin paljon tuttuja maisemia.. Ja ens viikolla mennaan ihan oikeesti ettimaan sita Nemoa! Nimittain sukeltelemaan Great Barrier Reefille! Stay tuned!