Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan...

Aika jattaa haikeat hyvastit Australialle ja palata takaisin omiensa pariin rakkaille kotiseuduille Pohjois-Karjalaan. Kivahan se on jo valilla tulla Suomessaki kaymaan.. Mut melko varma kyl oon, et tanne on joku paiva palattava takaisin. Aika on mennyt niin nopeasti, ettei uskoisikaan et taalla on tullu vietettya jo puoli vuotta. Tassa vaiheessa, ku miettii aikaa taaksepain, mita kaikkee talla reissulla on tullu koettua ja mita kaikkee on tullu nahtya, ni onhan taa ollu kyl melkonen reissu. Mut hengissa on selvitty - I survived Australia .

Mut viela viimesia kuulumisia farmiajoiltani. On ollut aivan mahtava viettaa taa kolme kuukautta taalla elainten parissa. Voin vaan kuvitella millasia vierotusoireita mulle tulee, ku nyt ei pystykkaan enaa viettamaan aikaansa hevosia hoidellen. Ne on ollu osa mun jokaista paivaa, aamusta iltaan on saanu nauttia niiden lasnaolosta. Taytyy varmaan ruveta katselemaan omaa hevosta.. Alkuun elama taalla oli hieman haasteellisempaa, johtuen osittain kielimuurista ja osittain ehka myos kokemattomudestani hevosten parissa. Onhan niitten kanssa tullut touhuttua joskus nuorempana, muttei liiemmin nyt lahiaikoina. Ja se nyt on vaha eri asia kayda jollain ratsastunnilla kerran kaks viikossa, ku et asuu ymparivuorokauden kolmen kuukauden ajan kaytannossa hevosten keskella. Mut nyt varmuus noiden upeiden elainten parissa on lisaantynyt ja niiden sielunelama tullut tutummaksi. Sen lisaksi, etta olen saanut harjoittaa englannin kielitaitoani viimeiset puolivuotta, on myos englanti aussiaksentelilla tullut tutuksi naiden viimeisten kuukausien myota. Alkuun se tuotti vahan ongelmia.. Mut nyt kanssakayminen on ollut paljon helpompaa, ottaahan se aikansa ku kielitaito karttuu. Taa on kyl ollu paras mahdollinen tapa oppia kielta ja paikallisten elamantyylia, olla itse osana aussi perhetta.

Siita huolimatta, etta aika alkaa kaymaan vahiin on toitakin viela tullut tehtya. Yks paiva purettiin naapurin hevostilalla sellaset 500 heinapaalia rekan lavalta (Eika tietenkaan sattunu hanskoja olemaan sillo mukana..) Siina oli kylla hommaa, vaikka toissa olikin useampi tyomies, mina ainoana naispuolisena. Yks ilta oltiin ruokkimassa hevosia perinteiseen tapaan monkijan ja trailerin avulla. Yhesta ruokasakista kompi esiin sellanen mun nyrkin kokonen hamahakki. Ei nayttany yhtaan kivalta otukselta! Ensimmainen ajatus oli tietysti, et se on myrkyllinen ja nappasin perheen 3,5 wee Jack-pojjan ja pikku Doriksen trailerista syliini. Vasta tallilla se kompi uudelleen ulos sakista ja isanta nisti sen. Naurovat vaan mulle, et ma taisin saikahtaa enemman, mita Jack. Et toihan oli pieni hamahakki ja tuskin ees kovin vaarallinen. Isoimmat on kuulemma leipalautasen kokosia ja niita pidetaan vahaniinku lemmikkeina, ku ne syo muut hamahakit.. Voi hyva paiva. Nyt noi aamu- ja iltaruokinnat vasta kaykin ihan jo tyosta, ku talon monkijaki otti ja hajos. Ihan entisajan tyyliin on hepat ruokittu viime paivina. Musta alkaa jo tuntumaan, et onkohan mulla osuutta asiaan, ku taalla kaikki hajoo just nyt..

Yks paiva haettiin iiisolta laitumelta pari hevosta takas tanne tallille. Siel asustelee kymmenen hevosen lauma ja yks iso sonni. Helpommin sanottu ku tehty, hakea siita joukosta muutama tietty hevonen. Lievasti sanottuna se sonni oli aika paallekayvaa sorttia.. Ja niitakin hevosia sai ihan tosissaan varoa, ku meinasivat pillastua iha kunnolla. Eivat tykanneet, et kaverit viedaan pois laitumelta. Olihan siella kenguruitakin, sellaset 12 kipaletta. Loikkivat puiden alle piiloon. Bojoing-bojoing.

Yks toinen paiva vietettiin Jackin kanssa Sea Worldissa tuolla rannikolla, pitihan sita paasta jaakarhua morjestamaan. Ihan mahtavan show'n veti suloiset merileijonat ja delfiinit. Sai silitella rauskuja, ihailla vauvadelfiineja - ja haitakin, mut niita katteli mieluummin vaan lasin lapi. Ihan paras tais kuitenkin olla se Jet Ski vuoristorata, tulihan siina kaytya useamman kerran. Ai niin ja jalleen kerran ma en maksanu reissusta yhtaan mitaan! Jackin mielesta parasta oli silitella rauskuja ja istua karusellin kyydissa. Varmasti paiva pojan mieleen! Yks paiva, ku Jack tuli hoidosta kotiin, kysyi multa ihan ekaks: "Ootko jo ruokkinu hepat?" Vastasin, et en oo, voi sita riemun maaraa ja hymya mika pojan kasvoilla loisti, ku ties et kohta paasee taas juoksemaan mun kanssa. Kysyi viel, et "odotitko sina minua?" Kylla, kylla mina odotin Jack! Tanaan Jack toi mulle simpukankuoria rannalta, voin sit laittaa ne kuulemma mun huoneeseen koristeeksi Suomessa. Kylla ikava jaa tuota pienta ihmista..

Kaikki alkaa pian olla valmista kotiinpaluulle. On tullut tehtya tuliaisostoksia ihan urakalla. Jackin komentti mun ostoskassiroykkiosta oli, et mitenka ma ajattelin vieda noi kaikki Suomeen?? Itseasiassa en tiia itekkaan. Aika tiukkaa tekee! Ai niin, ja ei palele jalkoja ens talvena, ku sain vihdoin ja viimein hankittua itelle UGG-bootsit. Kieltamatta kylla alkaa jo jannittamaan paluu takaisin kotimaisemiin. Eihan siihen oo enaa, kuin kolme yota.. Pitka kotimatka viela edessa, taytyy jo henkisesti ruveta valmistautumaan 1,5 vrk:n paluumatkaan. Mut nyt takas aurinkoon!!

See ya soon

Taalta sita tullaan

Koiruuksia lempipuuhissaan:

Chili

Doris

Missy

Hemi nautiskelee auringosta

Paasin kaymaan yks paiva paikallisen rhode kasvattajan luona. Sain paijjailla viisviikkosia rhodepentuja ja tutustua paikallisiin leijonanmetsastajiin ihan livena.