Niin ne paivat vaan kuluu ja kuukaudet vaihtuu... Talla hetkella paiva siella koto Suomessa on pidempi mita taalla, pimea tulee jo hyvissa ajoin iltapaivalla ja lampotila laskee paivan lukemista huomattavasti. Paivat ovat kuitenkin lampimia,joskus jopa kuumia, nyt pystyy kuitenkin jo tekemaan toita koko paivan pitkat housut jalassa. Alkuun en voinut kuvitellakaan, miten nama ihmiset pystyy olemaan toissa farkut jalassa sellasilla helteilla. Mut siihen kuulemma tottuu ja niinkai siina sit kay.. Aurinkorasvaa ei muista enaa laittaa, ku hyvin harvoin, siks taalla ihmisten iho nayttaakin ikaistaan vanhemmalta. Aurinko vanhentaa!! Sain ma tas viikonloppuna hyvan muistutuksen siita, miten vaarallinen toi aurinko oikeesti taalla on. Oli sateinen paiva, ku lahettiin laukkakisoihin. Sita vetta tuli ihan huolella, ni aattelin et en tarvii aurinkolaseja. Koko paiva siella kisoissa vierahti ja kyllahan se aurinko paisto sinakin sateisena paivana. Illalla olikin sit ihan jarkyttava paansarky, oksettava olo, huimas, pyorrytti, niskoja kivisti, eika ruokakaan oikeen maistunu ja sita kesti seuraavat kaks paivaa!! Kylla muistaa tasta lahtien kantaa aurinkolaseja mukanaan, oli keli mika hyvansa.
 
Mitas tanne.. No eipa ihmeempia, samaa rataa mennaan - farmielamaa viettaen. Kisoissa kaydaan melkeen pari kertaa viikossa. Viimesin kisa oli taalla meilla Beauyssa, ihan kotikisa. Mut menestys ei sina paivana paata huimannut. Ennen starttia hevoset lammitellaan radalla, jonka jalkeen ne siirtyvat lahtoportille kisaa varten. Lady heppa paatti lammitella ihan ittekseen ilman jockeyta, juoksi ihan koko kierroksen - mutta vaaraan suuntaan, vaan takuulla tuli ekana maaliin.. Siel oli kaiuttimet peitetty sateen vuoksi muovipussilla, jonka rapisevaa aanta Lady sit saikahti, hyppas sivuloikan ja pudotti jockeyn selastaan. Onneks jockey selvis pudotuksesta ehjinnahoin! Lady ei oikein mielellaan antanu ottaa itteaan kiinni ja aikansa siina menikin ennen ku kisat saatiin alkuun. Arvatenkin hepo ei saanut enaa kisaansa juosta, vaan se pudotettiin kisasta pois. Ai niin ja yhet kisat Moe juoksi Casinossa, hauska paikannimi vai mita. Aivan mieleton loppukiri, mutta pienesta jai kiinni talla kertaa, ettei voitto osunu kohdalle. 
 
Eilen jouduttiin reissaamaan vahan ikavammissa merkeissa, Moe piti palauttaa takaisin omistajillensa. Vietiin Moe New South Walesin rajalle suihkutettavaks jonkinsortin loisia vastaan, toi pitaa teha aina, ku hevonen muuttaa taalta Queenslandista New South Walesiin. Moe on ollut taalla vimeisen 1,5 vuoden ajan, niin voin vaan kuvitella miten pahalta tuntui tosta isannasta luopua siita, ku mustakin se oli jo niin vaikeeta.. Moe tais olla isannan suosikki. No kuitenkin paluumatkalla autosta rupes nousemaan tummaa savua, pysahdyttiin tien viereen. Joku aika sitten vaihdettiin rengas hevostraileriin melkeen samalla kohtaa tienposkessa. Ihmiset on taalla kylla tosi ystavallisia. Sillonki oli jo aika pimeeta ni tyypit tuli nayttamaan valoa meille, et nakee vaihtaa renkaan. No talla kertaa ei auttanu, ku tilata hinausauto. Siina kyytia korjaamolle odotellessamme, tuli naapurin mies kysymaan tarvitaanko apua. Mies oli ratsastuslenkilla hevosensa kanssa, hevosella oli vaan paitset ja siina se isanta rupatteli meidan kans tien poskessa, hevosen syodessa ruohoa. Ja sen hinausauton kuljettaja, se se vasta hauska veikko olikin. Ihan mieleton hopottaja.. (Taalla ei edelleenkaan oo kaytossa suomen aakkosia, koittakaa ymmartaa..) No savu tuli moottorista ja tilalle ois nyt vaihdettava uusi. Ja sehan ei tule olemaan mikaan halpa juttu! Harmittaa kylla, vaikkei mun auto ookkaan kyseessa... Ruvetaan kuulemma hoitamaan kauppareissut tasta lahtien traktorilla niin tai miks ei vaikka hevosilla.

Pitaa muistaa tassa mainita, etta pikkuveljen lahettama kuva lumisesta Suomesta paas jaakaapin oveen. Ai niin ja kisukin on pikku hiljaa ruvennut oppimaan talon tavoille, se pyydysti todistetusti eilen ekan rotan. Rottia onkin nykyaan huomattavasti vahemman, muttei kyllakaan Hemin ansiosta, vaan ilmakivaarin. Naapurissa hairikoivat pulutkin joutuivat kokemaan saman kohtalon.. Huomasin tossa, et mulla ei taida enaa olla ku sellanen kuukausi kotiinpaluuseen. Onhan se kieltamatta vahan janna palata puolen vuoden jalkeen takas kotimaisemiin.. Oon nayttany videoita Suomesta youtubesta naille paikallisille ja kyllahan ne maisemat siella meilla on niin erilaiset, ettei sita tieda vaik joku joskus innostuski tulemaan vuorostaan sinne pain maailmaa kylailemaan. Ainaki taa perheen pikkupoika innostu kovasti ja sanoi tulevansa Suomeen, kunhan ensin vahan kasvaa! Hevosten iltaruokinnat alkaa kaymaan jo ihan kuntoilusta. Aina ku Jack on mukana, ni me juostaan yhessa koko matka ja isanta ajelee monkijalla perassa.  Hyotyliikuntaa on muutenkin tullu harrastettua, siina tulee ihan huomaamatta hiki, ku kantelee tovin heinapaaleja..

Sinne se Moe oli jatettava

Melkoinen lasti..

Missy