Moottoritie on kuuma...

Tasta se taas lahtee kilometri mittari iloisesti pyorimaan, paitsi et meidan holdenissa se ei toimi Takana jo ihan kiittettavasti kilometreja, mut edessapain ihan mielettomasti lisaa. Niin paljon on jo nahty, mut paljon on viela nakematta.

Rainbow beachilta lahdettiin ajelemaan keskiviikkona rannikkoa pitkin kohti Bundabergia, Bundaberg rommin synnyinsijoille. Matka taittui mukavasti hilpeassa seurassa. Pysahdyttiin valilla jaloittelemaan upeille hiekkarannoille ja tietysti rapsimaan kuvia. Meidan holdenikin sai vihdoin ja viimein nimen siina matkan varrella, tasta lahtien holdenimme kantaa ylpeasti nimea Vilssoni Howard Von Tooheys. Oltiin iltapaivalla hyvissa ajoin perilla tai siis viela valoisan aikaan. Ajeltiin vaha kaupungin keskustassa ja pysahdyttiin ruokakaupalla ennen ku mentiin ettiin majapaikkaa. Koko kylasta oli katkennu sahkot! Kaupat sulki oviaan, ku varashalyttimet ei toiminu. Ruokakaupat teippas kylmahyllyja umpeen ja haju lihatiskilla oli sanoinkuvailematon! Ostoskeskuksessa oli aika tunkkainen ilma ilman ilmastointia! Ravintoloiden tyontekijat istu rivissa ravintoloiden ulkopuolella peukaloita pyorittamassa.. Mikaan ei oikein toiminu ilman sahkoja! Aamulla paastiin kaymaan Bundabergin rommitehtaalla. Nakipahan nyt mista seki on kotosi! Pysahdyttiin viela nakoalapaikalle katsomaan kaupunkia ylailmoista. Nykyaan meilla on vahtivuorot autolla silloin, ku kaikki tavarat on matkassa! Joku oli tehny kivat kallit astianpesuainetta vesiputoukseen, ihan alyttomasti vaahtoa!

Seuraava etappi oli kartalle jo piirrettyna - Bundabergista Rockhamptoniin. Yks ruokapaussi pidettin valilla, mut muuten ajeltiin oikeestaan suorintatieta Kauriin kaantopiirille! Rockhampton - the beef capital of Australia, sijaitsee just Kauriin kaantopiirilla. Mokki varattiin leirinta-alueelta suoraan kaheks yoks, oli sen verran viihtyisan oloinen paikka. Rockhampton - where the outback meets the reef. Rocky on vuorien ymparoima ihana maalaiskaupunki. Ilmapiiri oli niin leppoisa, ihan suoraan ku jostain McLeodin tyttarista. Tyypit ajelee lava-autoillansa lankkarihatut paassaan ilman huolta huomisesta. Kaytiin me kattomassa sita outbackiaki! Ajettiin paivareissuna sellanen neljan tunnin lenkki sisamaassa, ku ei viel oltu saatu tarpeeksi tuosta ajamisesta.. Kaytiin upeissa luonnonpuisto maisemissa korkeilla vuorilla. Niin mahtavia maisemia ja joka puolella vaelsi karjaa! Palatessa pysahdyttiin ihan oikeille karjamarkkinoille! Ois niin tehny mieli huutaa itelekki vasikka! Mitahan mummo ois sanonu jos oisin tuonu sille tuliaisiksi oman vasikan..

Illaksi olikin sitten tiedossa viela vaha kovempia menoja.. Lahettiin nimittain Great Western hotellille kattomaan harka rodeota! Kunnon lankkari saluuna taynna oikeita cowboyta! Ne oli pukeutunu just ku jossain lankkari elokuvissa: lierihatut, ruutupaidat, chapsit ja bootsit. Sit ne vuoronperaan lahti kokeilemaan onneaan pysya tonnin painoisen haran selassa. Siis se oli hullunnakoista touhua. Harka kavi niin kuumana!
Aitaukseen pystytetty nukkeki sai useamman kerran kyytia. Hullun kiilto silmissa, harat paas jahtaamaan ihmisia aitauksessa. Ja ihmiset juoksi karkuun minka ehti. Ja ne ihmiset nautti tekemastaan! Se oli niille harrastus siina missa muutkin. Jannitysta elamaan! Ensteks noustiin pikkuaitauksessa (jossa se harka just ja just mahtu olemaan) haran selkaan, sit harka vapautettiin isoon pyoroaitaukseen. Meno oli todella hurjaa ja hyvin ne aijat siella kylla pysy haran selassa, ne naytti ihan rasynukeilta! Mut sit ku tasapaino petti, oliki jo tosi kyseessa. Niin monta laheltapiti tilannetta, ku ihmiset meinas jaada haran jalkoihin.. Onneks mitaan pahempaa ei sattunu! Useampi tuli kylla linkaten aitauksesta pois.. Oikeesti nuorin cowboy oli vaan 4- vuotias, no oli se sen harkaki aika pieni ja tyyppia pidettiin turvaliivista koko ajan kiinni. Mut niin ne vaan aloittaa jo nuorena isiensa jalanjaljissa. Jalleen kerran kokemus jota en unoha ikina! Sai seurata aitiopaikoilta ihka oikeeta rodeota! Kyl siin pyoroaitauksen reunalla seisoskellessa kavi pari kertaa mielessa, et kestaakohan tuo aita, ku alkoi harka lahestya...

Rockhamptonissa ois ollu tekemista ja nakemista viela viikoiksi eteenpain, mut pakko on jostain karsia, ku ei aika riita kaikkeen (eika kylla rahatkaa). Aamulla kaytiin kuiteski viel elaintarhassa! Ja mika parasta ilmaseks! Vompatteja, koalia, kenguruita, emuja, liskoja, krokoja, lintuja ja dingoja. Ihan erilaisia elaimia taalla on, mita Suomessa..

Matkaan oli taas lahdettava ja seuraavaks suuntana Airlie Beach. Ajokilometreja yhdelle paivalle ihan kiitettavasti luvassa! Australiassa etaisyydet kaupunkien valilla on ihan eriluokkaa mita Suomessa. Pitkaan ajomatkaan on viel kuuma ilmasto lisaamassa haastetta. Tienvarret onki taynna varoituskyltteja, jotka pistavat oikeesti ajattelemaan. Vahan valia on myos kukin koristeltuja risteja. Ja niinhan se sattu meidankin matkan varrelle onnettomuuspaikka. Liikenne oli seisahtanut paikoilleen. Autoletkaa jatkui pitkalle eteenpain. Ei auttanu muuta ku jaada odottelemaan. Ja kylla siina kestiki ihan kiitettavasti. Meni sellaset kaks tuntia siina paikoillaan odotellessa, ennen ku liikkenne paastettiin jatkamaan matkaa! Rekkahan siella oli menny popelikkoon, ilmeisesti kuski nukahtanu rattiin. Onneks kellekkaan ei kayny mitaan!

Pian olikin jo pimea, mut pienesta viivastyksesta johtuen jatkettiin matkaa sit yota vasten. Oltiin me jo vaha ennen yheksaa maaranpaassa ja sit vaan majapaikkaa kyselemaan. Yks yo oltiin motellissa Proserpinessa iha Airlie Beachin lahella. Kaikenkaikkiaan keskiviikko lauantai valilla neljan paivan aikana kilometreja kertyi sellaset 1500 km. Saman verran ajettiin ekan kahen kuukauden aikana yhteensa!